Haalarit!

Jippii, me ollaan saatu meidän haalarit! Haalarithan ovat opiskelijoiden tunnusmerkki, joita tuunaillaan oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan. Me tietenkin innokkaina opiskelijoina pidimme heti samana iltana kun haalarit saimme haalarimerkkien ompelukerhon avajaiset. Loppujen lopuksi aika sormia puuduttavaa hommaahan se oli ommella kymmenkunta merkkiä käsin haalareihin kiinni...Useampaan kertaan puuskuttiin ja manattiin, ettei ommella merkkejä kyseisen illan jälkeen pitkäääään aikaan. Saa nähdä mikä se pitkä aika meidän mittakaavalla sitten onkaan ;)

Meillä täällä Oulussa luokanopettajaopiskelijoilla haalarit ovat mustat. Haalareita voi koristaa erilaisilla haalamerkeillä, pinsseillä tms. Vain luovuus on rajana! Merkkejä joko ostetaan itse tai sitten niitä voi saada esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa ilmaiseksi. Jokaisella tiedekunnalla on omia merkkejä sekä sellaisia mitkä käyvät myös muille opiskelijoille, jotka opiskelevat jossakin muussa tiedekunnassa. Yliopistolla järjestetään välillä erilaisia tapahtumia koulun käytävillä, jolloin jokaisesta tiedekunnasta tulee ihmisiä muun muassa kauppaamaan omia haalarimerkkejään. Tapahtumat ovat kyllä käteviä, koska näin erilaisia merkkejä näkee yhdellä kerralla, yhdessä ja samassa paikassa :)

Haalareita käytetään erilaisissa tapahtumissa sekä opiskelijapippaloissa. Enää ei tarvitse miettiä mitä laittaa päällensä, jos sattuu jonnekin opiskelijabileisiin eksymään ;) Joten hyvästi vaatekriisit! Kokonsa puolesta haalareiden alle mahtuu useampia vaatekerroksia myös kylmemmällä ilmalla. Mutta pidemmittä puheitta, tältä ne tällä hetkellä näyttävät :)

Jonna

P.S. Ensimmäisillä kinkereillä Laura hukkasi omat haalarinsa (ja ainoat kalsarinsa samassa syssyssä). Parin päivän jälkeen haalarit onneksi löytyivät toisen opiskelijan vaatekomerosta (?) ja olen taas onnellinen haalarinomistaja!

Laura

(Muka) hopuissaan.

Syysloman jälkeiset viikot ovat tuntuneet menevän niin nopeasti, ettei ole ehtinyt paikoilleen istahtaa. Ehkä se johtui osittain siitä liiankin tutusta lomanjälkeisestä tunteesta, kun ei meinaa saada mitään aikaiseksi. Yksi kitaratuntikin oli viime tingassa pakko vaihtaa myöhemmäksi, koska treeniaika oli jäänyt minimiin. Joka tapauksessa jotain on saatu myös aikaan. Matematiikan didaktiikan ensimmäisen kurssin tentti (ja sitä myötä myös koko kurssi) saatiin päätökseen syysloman jälkeisenä torstaina.
Tenttiä ei toki ollut pakko edes tehdä, mutta innokkaita arvosanankorottajia oli kyllä liikkeellä. Parin tunnin tentissä testattiin selvästi sitä, miten hyvin kurssin matematiikan opetusta ja oppimista koskevat tiedot oli sisäistetty ja kuinka hyvin niitä osaa käyttää käytännössä. Täytyy myöntää, että tässä tentissä tunsin pystyväni  kymmenen kertaan paremmin kuin aiemmassa kasvatustieteen peruskurssin tentissä. Näitä tietoja osasin jopa soveltaa...

Toinen parin viikon ajalta hyvin mieleen jäänyt kurssi on teknisen työn kurssi, joka kulkee hienommin nimellä Perinteinen käsityö teknisen työn kontekstissa. Teknisen työn kurssia ei ole pakko opettajankoulutuksessa valita, jos on valinnut perinteisen käsityön. Mie halusin kuitenkin myös ainakin yhden kurssin teknistä työtä, koska omat kokemukset ovat melkoisen rajoittuneet. Ja koskaan ei voi tietää, milloin työelämässäkin voi joutua pitämään teknisen työn tunnin tai toisenkin. Esimerkiksi omassa pienessä kyläkoulussani oli aikanaan kolme opettajaa, joista jonkun oli pakko pitää puukäsityön tunnit, vaikka koulutusta siihen ei ollutkaan.
Kolmen opintopisteen kokonaisuudessa tehdään vain yksi suurempi työ - toisin kuin "rättikässässä", jossa joka aiheepiristä ja tekniikasta tehdään oma työnsä. Työssä ainoana ehtona on se, että työtä pitäisi pystyä käyttämään opetuksen apuvälineenä. Sekin ehto tosin on melko kattava, sillä voihan esimerkiksi puulattikkoa käyttää oppikirjojen säilytyksessä, jolloin sekin on opetuksen välillinen apuväline. Työhön on myös mahdollisuuksien mukaan tarkoitus liittää jonkinlainen valo. Teknisen työn luentojen aikana haaveilimmekin esimerkiksi Star Wars -tyyppisestä led-karttakepistä ja luokassa liiallisen melun seurauksena ujeltamaan ja punaista valoa vilkuttamaan alkavasta laitteesta.

Suunnitelmaa "liitutaulukaapille" eli tällaisen kötöstyksen yritän kurssilla tehdä.

Ensimmäisellä harjoituskerralla aloitimme käymällä läpi suurinpiirtein kaikki koneet ja laitteet, joita teknisen työn luokasta vain löytyy. Läpi käytiin niin perinteiset käsityökalut kuin isommat työkoneetkin, kuten oikohöylä ja pyörösaha.

Ekalla harjoituskerralla testasimme myös liitoksen tekoa.

Laura

Märkähuovutusta!

Lyhyesti ja ytimekkäästi olemme siis jatkaneet tekstiilitöitä märkähuovutuksen parissa. Kuten kuivahuovutuksessa myös märkähuovutuksessa teimme sekä tasotyön että nyrkinkokoisen kolmiulotteisen työn. Seuraavilla tekstiilityön tunneilla siirrymme kankaanpainantaan!

Mutta kuvat puhukoot puolestaan...

Koralliriutta ennen kastelemista.

Lauran syksyinen lehti.

Vaahtoa vaahtoa!

Kalat uiskentelevat koralliriutalla :)

Laura keskittyy märkähuovuttamiseen...

Hieman myrtsi pallokala!

Hei, meillä on alkanut uusi periodi! Tällä viikolla olemme aloittaneet uusia kursseja, joita ovat muun muassa äidinkieli ja kirjallisuus, maalaus sekä salipalloilu. Meillä on tässä marraskuussa tulossa myös sitsit, joista teemme sitten omaa postausta :)

Tämän kuvien täyteisen blogikirjoituksen myötä toivottelen kaikille mainiota marraskuun alkua!

Jonna