Fiilaten ja höyläten!

Haha, JES! Sain kuin sainkin kaapin tehtyä - kuten kuvasta näkyy. Tekijänsä törsilöhän se on eli muutama kulma voisi olla tiiviimpi ja maalipinta tasaisempi, mutta koossa pysyy ja tekijä on tyytyväinen. Kaapin takaseinä on maalattu liitutaulumaalilla ja muuten maalasin sen kuultovalkoisella. Tykkään kyllä mahdottomasti tuosta mustan ja valkean kontrastista. Kun saisi vielä ostettua taululiituja, niin voisi kirjoitella kaikkea järkevää ja hyödyllistä (tai typerää ja hyödytöntä) kaapin sisälle.
Edellisen puutyöpostaukseni epätoivo muuttui iloksi seuraavalla viikolla, kun muutaman työnohjaajan avustuksella höyläsimme kaappia niin maan perusteellisesti. Kyllä se puun vääntyileminen loppui, kun oven liimalevystä saatiin vain tarpeeksi ohut. Ja kun positiivisesti ajattelen, niin olenpahan nyt oppinut omien ongelmavyyhtieni kautta melkoisen kasan erilaisia niksejä työn pelastamiseksi, jos sellainen epätoivoinen tilanne eteen sattuu lasten kanssa teknisen tunnilla.

Joululoman alun kunniaksi sain myös tekaistua teknisen raportin, johon tuli kaikenmoista pedgogista pohdintaa sekä omien tuntemusten erittelyä. Jostain syystä raporttia oli kuitenkin mukava tehdä. Ehkä syynä oli se, että samalla sai seurattua omaa kehitystään. Kurssin aluksi kun olin esimerkiksi kovin arka puutyökoneiden kanssa enkä oikein uskaltanut tehdä itsenäistä työtä. Kurssin lopulla minusta oli jo mukavaa mennä teknisen luokkaan yksin ja tehdä kaappia kaikessa rauhassa, itse ratkaisuja miettien.

Sillan tekeminen tekee ihimisistä tämmösiä.

Ja ihanaa joulua kaikille minun puolestani! Torttua ja kinkkua mahat pullolleen!

Laura

Futista ja vaarin etsintää

Tässäpä se tämän hetken päällimmäisin juttu. Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla suurimpana yksittäisenä työnä on valita tietylle lukijaprofiilille sopiva kirja, esitellä se muulle luokalle ja lopuksi vielä rusahuttaa kirjallisuusessee. Lähes kaikilla meistä on erilainen profiililukija, minkä ansiosta kirjavinkkauksia on ollut kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella ja keskustella siitä, olisiko kirja todellisuudessakin sopiva lukijalle. Monta nappisuoritusta on mahtunut jo tähän mennessä olleisiin vinkkauksiin. Esimerkiksi Jonnan valitsema kirja (Voitko vislata Hanna) oli mielestäni melkoisen osuva valinta. Jonnalla lukijana oli 10-vuotias poika, jonka isoisä on vastikään kuollut. Kirjassa Pera-poika kaipailee itselleen isoisää. Hän löytää sellaisen vanhainkodista, mutta onni ei kestä kauan. Uuden isoisän kuolema esitetään kuitenkin toivontäyteisesti ja siitä voisi lapsi lukijana saada lohtua.
Kirjavinkkauksissa on ollut myös jännä kuulla, miten erilaisille lukijoille on valittu sellaisia kirjoja, joita itse olen joskus lukenut. Yhtenä esimerkkinä Louis Sacharin Takapulpetin poika, joka oli valikoitu 12-vuotiaalle pojalle luettavaksi. Itsekin sen suurinpiirtein nuilla ikävuosilla luin ja tykkäsin kuin hullu puurosta.

Minun profiililukijani on 11-vuotias, jalkapalloa harrastava ja sujuvasti lukeva poika. Melkoisen kaukana omasta kokemuspiiristäni siis. Mie kiinnitin huomioni pojan harrastuksiin ja valitsin siksi Tuija Lehtisen Futiskesä-kirjan. Olen itse nuorempana lukenut paljonkin Lehtisen kirjoja, minkä vuoksi tämä tuntui turvalliselta valinnalta. Ja kyllähän se vaikuttaa mainiolta, kun miekin viittin aivan ongelmitta lukia reilut 200 sivua jalkapalloelämästä. Huomenissa esittelen kirjan luokalle - katsotaan, mitä kommenttia sieltä valinnalle tulee.

Laura

Kaapittelua

Teknisen työn oikeat harjoituskerrat alkavat olla lopuillaan, mutta minun työni ei kyllä. Onneksi puukässän opettaja ymmärtää meitä saamattomia sahaajia ja lupasi työskentelyaikaa vielä tammikuullekin. Näin saatiin lisäaikaa myös joululomailulle. Viimeisellä kouluviikolla näet olisi ollut pelkästään yksi teknisen tunti, minkä siirryttyä tammikuulle lomakin alkaa melkein viikkoa etukäteen!

Työn alla olevassa kaapissani on tällä hetkellä kaikki osaset kyllä valmiina, mutta osa pintakäsittelyistä tekemättä. Lisäksi oveen tekemäni liimalevy aiheuttaa harmaita hiuksia (ihan oikiastikki...), koska se vääntyilee ja kääntyilee päivittäin uusiin suuntiin ja ulottuvuuksiin. Oiko- ja tasohöylä ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta epätoivo on jo meinannut iskeä. Työnohjaajakin vain sanoi, että tämmöisiä näistä liimalevyistä ruukaa tulla. No, onko sitä järkeä sitten edes vaatia tekemään, kysyn minä? Enpäs tiedä, mitä tässä vielä keksisi ovelle tehdä... Jospa tässä itsenäisyyspäivän kotiloman aikana pölähtäisi jokin maailmanluokan idea päähän.

Syttyy se lamppu joskus minullakin.

Laura

Käsillä puuhailua

Meidän ensimmäinen tekstiilityön kurssi on lopuillaan ja jäljellä on enää ensi viikolla pidettävä töiden arviointitunti. Huovutuksen jälkeen olemme harjoitelleet kankaanpainantaa, neulontaa, virkkausta, kudontaa ja solmeilua. Tekstiilitöiden tekeminen on ollut ihanan terapeuttista ja jokaiselta tunnilta on saanut jotakin uutta irti! Seuraavaksi vain harjoittelemaan vasenkätisesti neulomaan ja virkkaamaan - omassa tapauksessani siis oikeakätisesti - :)

Tässä vielä kuvia lopullisista töistä!

Neulottu lintu.

Virkattu linnunmuna

Kudottu räsymatto, eli Räsy-Rölli!

Kehyksiä...

Ystävännauha

 Tunnelmallista Itsenäisyyspäivää kaikille :)

Jonna

Ja etten päästäis teitä vähällä, tässä muutama kuva myös minun töistä!

Koivuaiheista kudontaa.

Neulontaa ja virkkausta.

Laura

Ja muuta kuin koulua...

Koska kiireisiin on kuulunut muutakin kuin pelkkää koulussa kulkemista, olisi kai hyvä kertoilla vähän niistä muistakin kiireistä!

Koulun alkajaisiksi meidät jaettiin pienryhmiin ja jokainen ryhmä sai kaksi omakseen kaksi tutoria. Tutorit ovat muun muassa pitäneet meille pienryhmäohjaustunteja, joilla ollaan leikitty, jaettu iloja ja suruja sekä käyty läpi ihan oikeitakin kouluasioita. Pienryhmäohjaus päättyi tässä muutama viikko takaperin, jonka kunniaksi järjestettiin sitten ihan kunnolliset päättärit.

Yksi keskiviikkoilta sitten pyörähdimme porukalla keilahallille, jossa tunnin ajan saimme verestää keilaustaitoja. Tai jos niitä taitoja nyt sitten oli. Miekin ensimmäistä kertaa elämässäni keilahallille jalallani astuin! Ja aloittelijan tuurilla voitin tietenkin ensimmäisen erän (ja hävisin railakkaasti kaikki loput...). Mutta älyttömän onnellinen olin siitä, että rännisuojuksia en tarvinnut!

Rankan keilaussession jälkeen mentiin ahtamaan itsemme täyteen Amarillon herkkuja. Nam nam! Pientä väsymystä saattoi olla ilmassa kuuen tunnin koulupäivän jäljistä, minkä kyllä juttujen tasosta huomasi. Onneksi sitä ollaan niin hiljaisia, että kukaan ei varmasti mitään meidän jutuista kuullut...

Iltahan ei tähän vielä päättynyt. Innokkaimmat meistä lähtivät vielä jatkamaan erääseen nimeltä mainitsemattomaan illanistumispleissiin, jossa kaikki kýnnelle kyenneet luokanopettajaopiskelijat sinä iltana hilluivat. Kyseessä siis yleiset pienryhmäohjauksen päättäjäiset. Saunat ja muut pakolliset seuraleikit oli jo meidän tulemaksi ehditty leikkiä, mutta meno ei siitä hidastunut. Twisteri taisi kulua sen illan aikana puhki - kuten taisivat myös karaokemikit ja allekirjoittaneen äänihuulet.

Laura

P.S. Tänä torstaina juhlittiin OLOn ensimmäisiä sitsejä! Näin sunnuntaina olo alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliksi. Kuvamateriaalia saatuamme niistä lisää!

Pientä päivitystä koulunkäyntiin

Kuukausi sitten eräs toisen vuoden opiskelija kysyi, onko meillä ollut kiireistä koulussa. Vastasin rempseänä: "Huhhei, on ollu rentoa! Mikä se kiire on?" No, parin viikon aikana olen löytänyt tuon sanan merkityksen. Rankkaa koulunkäynnin ei voi sanoa olleen, mutta sitä on kyllä ollut aivan riittävästi. Äidinkielen, teknisen, kässän, enkun, didaktiikan ja liikunnan tunnit ovat täyttäneet lukujärjestyksen vallan mallikkaasti (toista se on Jonnalla, jolta puuttuu lukkarista sekä tekninen että didaktiikka;))

Teknisen työn kurssi on päässyt hyvään alkuun. Oman työn lisäksi olemme ehtineet tehdä siltaprojektia ja elektroniikkahommiakin. Siltaprojektissa saimme yhteensä 40 paperiputkea ja maalarinteippiä, joiden avulla piti rakentaa mahdollisimman kestävä silta. Ja kyllähän meistä insinöörejä saatiin!  Kolmen yhtä paljon siltoihin perehtyneen (lue: ei yhtään perehtyneen) neitokaisen kanssa yhteistyö sujui aivan loistavasti! Kaikki saivat äänensä kuuluviin ja huonojakin ideoita testattiin. Muut ryhmät eivät ihan uskoneet meidän viritelmäämme, mutta onneksi saimme näyttää närhenmunat;) Noin hieno silta siitä tuli ja muistaakseni kestikin 12 pultin painon.

Oman työn etenemisestä olen kyllä suhteellisen iloinen. Kaapissa on jo sivuseinät, taustalevy (irtonainen, mutta maalattu kuitenkin) sekä ovi. Saranat vielä puuttuisi ja loppusilaukset. Täytyy kyllä myöntää, että tästä kurssista on hyötyä. Kun miettii, että ennen tätä kurssia kokemukset puun kanssa työskentelystä rajoittuivat kodin remppausapuna toimimiseen - eli naulaamiseen ja sahaamiseen- ja että kurssin aluksi en uskaltanut tehdä mitään itsenäisesti teknisen luokassa. Nyt pystyn tekemään liimalevynkin ihan itse ilman ketään selän takana vahtimassa! Apuakin joudun ja pystyn toki kysymään, mutta nyt en enää tunne itseäni aivan onnettomaksi puukäsitöitten tekijäksi. Joten eiköhän se tästä:)

Laura

Haalarit!

Jippii, me ollaan saatu meidän haalarit! Haalarithan ovat opiskelijoiden tunnusmerkki, joita tuunaillaan oman jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan. Me tietenkin innokkaina opiskelijoina pidimme heti samana iltana kun haalarit saimme haalarimerkkien ompelukerhon avajaiset. Loppujen lopuksi aika sormia puuduttavaa hommaahan se oli ommella kymmenkunta merkkiä käsin haalareihin kiinni...Useampaan kertaan puuskuttiin ja manattiin, ettei ommella merkkejä kyseisen illan jälkeen pitkäääään aikaan. Saa nähdä mikä se pitkä aika meidän mittakaavalla sitten onkaan ;)

Meillä täällä Oulussa luokanopettajaopiskelijoilla haalarit ovat mustat. Haalareita voi koristaa erilaisilla haalamerkeillä, pinsseillä tms. Vain luovuus on rajana! Merkkejä joko ostetaan itse tai sitten niitä voi saada esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa ilmaiseksi. Jokaisella tiedekunnalla on omia merkkejä sekä sellaisia mitkä käyvät myös muille opiskelijoille, jotka opiskelevat jossakin muussa tiedekunnassa. Yliopistolla järjestetään välillä erilaisia tapahtumia koulun käytävillä, jolloin jokaisesta tiedekunnasta tulee ihmisiä muun muassa kauppaamaan omia haalarimerkkejään. Tapahtumat ovat kyllä käteviä, koska näin erilaisia merkkejä näkee yhdellä kerralla, yhdessä ja samassa paikassa :)

Haalareita käytetään erilaisissa tapahtumissa sekä opiskelijapippaloissa. Enää ei tarvitse miettiä mitä laittaa päällensä, jos sattuu jonnekin opiskelijabileisiin eksymään ;) Joten hyvästi vaatekriisit! Kokonsa puolesta haalareiden alle mahtuu useampia vaatekerroksia myös kylmemmällä ilmalla. Mutta pidemmittä puheitta, tältä ne tällä hetkellä näyttävät :)

Jonna

P.S. Ensimmäisillä kinkereillä Laura hukkasi omat haalarinsa (ja ainoat kalsarinsa samassa syssyssä). Parin päivän jälkeen haalarit onneksi löytyivät toisen opiskelijan vaatekomerosta (?) ja olen taas onnellinen haalarinomistaja!

Laura

(Muka) hopuissaan.

Syysloman jälkeiset viikot ovat tuntuneet menevän niin nopeasti, ettei ole ehtinyt paikoilleen istahtaa. Ehkä se johtui osittain siitä liiankin tutusta lomanjälkeisestä tunteesta, kun ei meinaa saada mitään aikaiseksi. Yksi kitaratuntikin oli viime tingassa pakko vaihtaa myöhemmäksi, koska treeniaika oli jäänyt minimiin. Joka tapauksessa jotain on saatu myös aikaan. Matematiikan didaktiikan ensimmäisen kurssin tentti (ja sitä myötä myös koko kurssi) saatiin päätökseen syysloman jälkeisenä torstaina.
Tenttiä ei toki ollut pakko edes tehdä, mutta innokkaita arvosanankorottajia oli kyllä liikkeellä. Parin tunnin tentissä testattiin selvästi sitä, miten hyvin kurssin matematiikan opetusta ja oppimista koskevat tiedot oli sisäistetty ja kuinka hyvin niitä osaa käyttää käytännössä. Täytyy myöntää, että tässä tentissä tunsin pystyväni  kymmenen kertaan paremmin kuin aiemmassa kasvatustieteen peruskurssin tentissä. Näitä tietoja osasin jopa soveltaa...

Toinen parin viikon ajalta hyvin mieleen jäänyt kurssi on teknisen työn kurssi, joka kulkee hienommin nimellä Perinteinen käsityö teknisen työn kontekstissa. Teknisen työn kurssia ei ole pakko opettajankoulutuksessa valita, jos on valinnut perinteisen käsityön. Mie halusin kuitenkin myös ainakin yhden kurssin teknistä työtä, koska omat kokemukset ovat melkoisen rajoittuneet. Ja koskaan ei voi tietää, milloin työelämässäkin voi joutua pitämään teknisen työn tunnin tai toisenkin. Esimerkiksi omassa pienessä kyläkoulussani oli aikanaan kolme opettajaa, joista jonkun oli pakko pitää puukäsityön tunnit, vaikka koulutusta siihen ei ollutkaan.
Kolmen opintopisteen kokonaisuudessa tehdään vain yksi suurempi työ - toisin kuin "rättikässässä", jossa joka aiheepiristä ja tekniikasta tehdään oma työnsä. Työssä ainoana ehtona on se, että työtä pitäisi pystyä käyttämään opetuksen apuvälineenä. Sekin ehto tosin on melko kattava, sillä voihan esimerkiksi puulattikkoa käyttää oppikirjojen säilytyksessä, jolloin sekin on opetuksen välillinen apuväline. Työhön on myös mahdollisuuksien mukaan tarkoitus liittää jonkinlainen valo. Teknisen työn luentojen aikana haaveilimmekin esimerkiksi Star Wars -tyyppisestä led-karttakepistä ja luokassa liiallisen melun seurauksena ujeltamaan ja punaista valoa vilkuttamaan alkavasta laitteesta.

Suunnitelmaa "liitutaulukaapille" eli tällaisen kötöstyksen yritän kurssilla tehdä.

Ensimmäisellä harjoituskerralla aloitimme käymällä läpi suurinpiirtein kaikki koneet ja laitteet, joita teknisen työn luokasta vain löytyy. Läpi käytiin niin perinteiset käsityökalut kuin isommat työkoneetkin, kuten oikohöylä ja pyörösaha.

Ekalla harjoituskerralla testasimme myös liitoksen tekoa.

Laura

Märkähuovutusta!

Lyhyesti ja ytimekkäästi olemme siis jatkaneet tekstiilitöitä märkähuovutuksen parissa. Kuten kuivahuovutuksessa myös märkähuovutuksessa teimme sekä tasotyön että nyrkinkokoisen kolmiulotteisen työn. Seuraavilla tekstiilityön tunneilla siirrymme kankaanpainantaan!

Mutta kuvat puhukoot puolestaan...

Koralliriutta ennen kastelemista.

Lauran syksyinen lehti.

Vaahtoa vaahtoa!

Kalat uiskentelevat koralliriutalla :)

Laura keskittyy märkähuovuttamiseen...

Hieman myrtsi pallokala!

Hei, meillä on alkanut uusi periodi! Tällä viikolla olemme aloittaneet uusia kursseja, joita ovat muun muassa äidinkieli ja kirjallisuus, maalaus sekä salipalloilu. Meillä on tässä marraskuussa tulossa myös sitsit, joista teemme sitten omaa postausta :)

Tämän kuvien täyteisen blogikirjoituksen myötä toivottelen kaikille mainiota marraskuun alkua!

Jonna

Syyslomalle!

Virallinen syysloma alkoi än-yy-tee-NYT! Tai no, virallista syyslomaahan meillä ei ole, mutta keskiviikosta sunnuntaihin kestävän vapaan voi minun mielestä jo laskea lomaksi. Ja koska en syntyperäinen oululainen ole, loma alkaa reippaan pituisella juna- ja bussimatkailulla. Ja mikäs sen parempaa junahupia kuin blogin kirjoittaminen, vai häh?

Maanantaina saimme päätökseen taas yhden kurssin, kun tieto- ja viestintätekniikan pedagogiset sovellukset -kurssi eli tuttavallisemmin TVT loppui. Tuntien aikana harjoittelimme monenlaisten tietoteknisten vempainten käyttöä, kuten Wiki-sivuja ja SmartBoardia. Kurssin aikana loimme myös itsellemme blogin, jonne kirjasimme "kauniita" ajatuksiamme tvt:n käyttämisestä. Viimeisellä tunnilla esittelimme pienissä ryhmissä kurssin aikana räpeltämämme jaksosuunnitelmat. Jaksosuunnitelman sai tehdä mistä tahansa aiheesta, kunhan siihen tunki mahdollisimman paljon tietotekniikan käyttöä. Meidän suunnitelmamme koski kolmen viikon pituista teatteriprojektia, johon saimme ängettyä iPadeja, internetin käyttöä, videointia ja paljon muuta mukavaa.

Tiistaina ennen syyslomaa ainoa tunti oli piirustusta. Tällä kertaa työvälineenä käytettiin hiiltä, jolla se valitsemamme satuhahmo piirrettiin johonkin tilaan. Lisäksi vaatimuksena oli, että piirroksen etualalle tuli sijoittaa jokin asia tai esine eli käyttää avointa sommittelua. Sormet ja naamatkin mustana tuhersimme taas pari tuntia.

Ja jotta luovuus ei olisi jäänyt siihen, jäimme vielä tekemään märkähuovutuksen töitä loppuun. Kyllä tuli taas melkoisen alakoululainen olo, kun koulupäivä koostui piirustuksesta ja käsitöistä! Mutta minusta kyllä alkaa vahvasti tuntua siltä, että tämä koulu kaivaa vaikka väkisin minun kadotetun luovuuden esiin.

Laura

ps.

Sain tämän viikon alussa tietää. että PÄÄSIN LÄPI KASVATUSTIETEEN PERUSKURSSIN TENTIN! Ensimmäinen yliopistotentti siis suoritettu. Pisteistä ei ole mitään hajua, mutta pääasia on, että sain viimein ja vihdoin palauttaa kurssikirjat kirjastoon pöydän päältä lojumasta. Saattaa mennä pieni hetki ennenkuin tartun niihin kirjoihin uudelleen, koska...

Laura

Piirustajamestarit

Pari viikkoa sitten meillä alkoi piirustuksen kurssi, josta saamma kokonaisen opintopisteen. Luovuutta saahaan siis taas yhdellä kurssillä käyttää! Ensimmäinen tapaamiskerta meni löpötykseen, mutta seuraavilla kerroilla ollaan jo päästy tositoimiin.

Ensimmäisellä todellisella piirustuskerralla lämmittelimme piirtämällä omien kasvojemme siluetin. Idena oli se, että silmät suljettuina "piirsimme" vasemman käden etusormella janan pitkin kasvojamme ja oikealla kädellä piirsimme samaan aikaan siluettiamme kynällä paperille. Tai no joo, Jonnahan vasenkätisenä teki homman juuri toisinpäin, mutta joka tapauksessa. Lopputunnilla menimme Eläinmuseoon luonnostelemaan kaikenkarvaisia eläimiä. Oli kyllä erikoista tuntea itsensä "todelliseksi taiteilijaksi", joka luonnoslehtiö kädessä piirustaa kieli keskellä suuta ja kynä sauhuten. Valmiita luonnoksia katsellessa saattoi jopa erottaa, oliko kyseessä lintu vai kala. En ole ikinä tuntenut osaavani piirtää, mutta heti ensimmäisellä piirustustunnilla tuli onnistujaolo. Ehkä mie ossaan sittenkin jotakin.

Toisella piirustuskerralla lämmittelyharjoituksena asetimme piirustuslehtiön päämme päälle ja piirsimme oman kasvokuvamme lehtiötä koko ajan pään päällä pitäen. Piiirroksista tuli kyllä ilmieläviä Picassoja ja Schjerfbeckejä! Löytyi kyllä itsestäkin melkoinen ekspressionisti. Teimme myös croquis-piirrosta, jossa tarkoituksena on lyhyessä ajassa luonnostella esimerkiksi ihmismalli. Meillä aikaa oli ensin 4, sitten 2 ja lopuksi vain yksi minuutti.
Päätehtävä tunnilla oli aiemmin valitsemmamme sadun päähenkilön piirtäminen. Erityistä huomiota tuli kiinnittää väreihin. Valitsin sadukseni Tähkäpään, koska se on seitsemänvuotiaan pikkusiskoni lempisatu. Ensimmäistä kertaa elämässäni maalaustelineen takana seisoessa koin aivan uudenlaisen inspiraation. En ahdistunut tyhjästä paperista, vaan tunsin, että voisin ehkä saadakin paperille jotakin näköistä. Samanlaisia tunteita haluaisin tarjota omillekin oppilailleni sitten tulevaisuudessa. Kun ohjeet ja aiheet eivät ole liian tiukasti rajattuja, voivat oppilaatkin saada paljon enemmän irti tekemisistään.

Tässä Tähkäpää-yritelmää. Ja pikkusiskon sanoin, onhan tuo pää vähän reilumman kokonen...

Laura

Musiikkia korville

Eräs asia luokanopettajaksi opiskelemisessa minua kovasti ilahduttaa: ilmainen soitonopetus! Jokaiselle meistä on varattu tietty määrä soittotunteja, joilla soittamista opetellaan oman taitotason mukaan. Jokaikinen opiskelija saa ihan itse valita, haluaako saada opetusta pianon- vai kitaransoitossa. Ja saahan näistä tunneista muutaman opintopisteenkin, jiihaa!

Mie olen koko ikäni ajan halunnut oppia soittamaan kitaraa. Isäni osaa soittaa ja monet kavereistanikin ovat melkoisen taitavia kitaristeja. Ihaillen olen kuunnellut rämpytystä ja näppäilyä. Ja silti koskaan en ole saanut aikaseksi opetella paria sointua enempää. Kuultuani mahdollisuudesta oppia soittamista, hyppelin ensin parikymmentä minuuttia ylös ja alas silkasta innostuksesta ja sitten rustasin nimeni kitarantilauslistalle. Tunnit kestävät puolisen tuntia ja niillä käydään pareittain. Villen kanssa aloitimme molemmat soittamisen täysin alkeista, joten ensimmäisillä tunneilla emme ole ehtineet juuri puolta tusinaa sointua ja pari säestystapaa pitemmälle.

Naapureiden iloksi olen kolmen kitaransoittosession jälkeen innostuksesta soikeana. Juuri viime viikollakin raahustin kirjastosta kämpille puolenkymmenen nuottikirjan kanssa. Kovimmat fanini taitavat tässä vaiheessa löytyä alakerran chihuahuasta ja labradorinnoutajasta, jotka aloittavat aina ulvomiskonsertin heti, kun ensimmäinen kilahdus kitarani kielistä kaikuu ilmastointikanavassa.

Laura

Pianotunneilla ollaan myös parin kanssa. Minä ja Salla emme olleet koskaan aikaisemmin käyneet pianotunneilla, joten harjoittelu alkoi meilläkin hyvin perusasioista. Tällä hetkellä tunteja on takana neljä ja plakkarissa on pedaalin käyttö, balladikomppi ja humppakomppi. Viimeksi harjoittelimme säestämään ja laulamaan yhtä aikaa. Tunnit menevät suurimmalta osalta niin, että käymme läpi edellisen kerran "läksyä", jonka jälkeen siirrymme uuteen asiaan ja kappaleeseen. Opettaja laulaa ja me harjoittelemme säestämistä.  Tutun "eiku" fraasin, hymähdyksien ja harjoittelun jälkeen soivat kappaleet päässä seuraavat pari viikkoa :)

Pianotunnit hurahtavat hetkessä loppuun eikä puolisen tuntia kerran kahdessa viikossa ole kovinkaan kattava aika harjoitteluun. Koululla on kuitenkin mahdollisuus harjoitella aina kun ehtii, kunhan vain luokat ovat vapaana. Onnekseni sain ystävältäni kosketinsoittimet lainaksi ja pystyn harjoittelemaan kappaleita milloin itselleni parhaiten sopii. Vielä ei ole naapurit valittaneet! Käyn myös koulun pianotuntien lisäksi musiikinopettajaksi opiskelevan ystäväni pianotunneilla :)

Piano- ja kitaratuntien lisäksi meillä on kerran viikossa tunnin mittainen pianon/kitaran teoriatunti, jossa käydään läpi muun muassa nuotit, korotukset ja alennukset sekä tahtilajit. Pianon valinneet käyvät tietenkin pianon teoriatunneilla ja kitaran valinneet käyvät kitaran teoriatunneilla. Tunnit tapahtuvat kolmessa eri tasoryhmässä, jolloin opetus kulkee oppilaiden kokemusten ja osaamisen mukaan. Kurssin lopussa oleva tentti on kuitenkin jokaiselle ryhmälle sama.

Alasta kiinnostuneiden ei siis tarvitse huolestua, mikäli oma soittotaito ei ole huippuluokkaa! Kaikki oppivat varmasti soittamaan, sillä opetus on erinomaista ja tunnit aloitetaan oman tason mukaan. Niin vain meistäkin on kovaa vauhtia soittokonkareita syntymässä... Ainakin pienen harjoittelun jälkeen ;)

Jonna

Hölöpötystä!

Me ollaan Lauran kanssa saatu eilen ihka ensimmäinen opintopiste! Luennot, seikkailu ja yleisurheilu, näistä kolmesta saimme siis kokonaisuudessaan yhden opintopisteen. Kyllä on mahtava ja ylpeä olo, niin komeasti se 1 op tietokoneen ruudulla napottaa kun käy Weboodissa :)

Viikko kului taas hurjaa vauhtia! Kaikkea mielenkiintoista tuli koulunpenkillä tehtyä, joten tässäpä viikon saldoa. Kastuin litimäräksi kolme kertaa saman viikon aikana; kerran mennessäni kouluun ja kahdesti koulusta kotiin tullessani. Kävimme tiistaiaamuna Lauran kanssa kirjastoinfossa ja Laura osallistui keskiviikkona Hyvän OLOn päivään, missä saunottiin ja vietettiin iltaa muiden luokanopettajaopiskelijoiden kanssa. Matematiikan didaktiikka I -tunnilla keskustelimme oppimisvaikeuksista, tekstiilitöissä jatkoimme huovuttamista, kuvataiteen piirustuksessa luonnostelimme eläimiä, perusvoimistelussa kokeilimme nasikkapainia ja rentouttavaa loppuhierontaa, englannin tunnilla kävimme läpi eläinsatuja ja millaisia opetuksia niissä on, musiikin teoriassa opettelimme korotuksia ja alennuksia, musiikkikasvatuksen pedagogiset sovellukset -tunnilla harjoittelimme lyömäsoittimilla soittamista ja päänvaivaa tuottaneella tieto- ja viestintätekniikan harjoituskerralla 5 opettelimme tekstinkäsittelyä...

On kyllä ihan käsittämätöntä kuinka vaikeaksi voi tekstinkäsittelyohjelmiin tehdä sivunumeron lisäämisen, joka ei saa lähteä kansilehdestä eikä sisällysluettelosta! Pienen taistelun ja kamppailun jälkeen tämäkin asia saatiin hoidettua. Kuitenkin vielä eilen illalla harjoittelin sivunumeron lisäämistä, jotta osaisin sen varmasti kunnolla. Ylpein mielin voinkin sanoa, että nyt osaan senkin homman :) Onneksi meillä on oma kurssi tietotekniikan ihmeellistä maailmaa varten! Harjoituskerroilla olemme opetelleet/opettelemme käyttämään koulussa tarvittavia nettisivuja ja niiden sovelluksia, tekstinkäsittelyä, excelin käyttöä ja sitä kuinka blogin ylläpitäminen toimii. Kuten Laura jo aikaisemmin mainitsikin, on tämän tieto- ja viestintätekniikka pedagogisena työvälineenä -kurssin ansioita, että tässä tätäkin tekstiä kirjoittelen :)

Seuraavaksi pitäisi miettiä maanantain musiikkikasvatuksen pedagogiset sovellukset -tunnille jokin sanarytmi ja siihen sopivia kehonsoittimia, pohtia musiikin merkitystä koulussa ja löytää lyhykäinen satu tunnille vietäväksi. Tämän jälkeen suunnittelemaan henkilökohtaista opintosuunnitelmaa ja omia tavotteita opiskeluun :)

Jonna

Mustekaloja ja syksyisiä koivuja

Täällä Oulussa on synkkä syksyinen ilma... Vettä sataa, on kylmä ja lehdet tippuu puista. Aivan eri kuin eilinen ilma! Eilen koulun jälkeen oli mahtavaa lähteä pyöräilemään kotiin, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä. Tänään kotiin päästyäni palelin ja olin litimärkä...

Kumppareilla ja sateenvarjolla on käyttöä!

Eilen meillä oli viimeiset neljä tuntia tekstiilitöitä! Tarkempi nimitys kurssille on Käyttäjälähtöinen suunnittelu- ja valmistus käsityön ja teknologian ongelmanratkaisuna. Melkoinen sanahirmu! Kurssi alkoi tekstiilityön luennoilla, jotka antoivat meille vinkkejä ja ohjeistusta erilaisista käsityötekniikoista, materiaaleista sekä tietenkin siitä, millaisia käsityöt ovat ala-asteella. Luennot ovat nyt ohi ja saamme innokkaina keskittyä erilaisten tekniikoiden ja töiden harjoitteluun! Pakko kyllä myöntää, että jännitin tekstiilitöiden alkua haparoivien käsityötaitojeni vuoksi... Hauskaa on kuitenkin ollut ja lopputuloksiin olen ollut ihan tyytyväinen. Ainakin työt näyttävät juuri minun tekemiltäni :)

Luokanopettajakoulutuksessa on mahdollista valita joko tekstiilityö tai tekninen työ, joista molemmista saa kokonaisuudessaan seitsemän opintopistettä. Molemmat saa toki suorittaa, jos vain mielenkiintoa ja innostusta riittää! Tekstiilityö on jaettu kolmeen osioon: Ensimmäisenä käydään aikaisemmin mainitsemani käyttäjälähtöinen suunnittelu- ja valmistus käsityön ja teknologian ongelmanratkaisuna (3op), toisena tulee materiaali-ompelu- ja vaatetusteknologia (2op) ja toisen vuosikurssin aikana käydään pedagogisia ja didaktisia kysymyksiä-kurssi (2op).

Tasotyö Musse-mustekala.

Harjoituksemme ovat alkaneet neulahuovutuksella. Tunnelma tunneilla on kuin ala-asteella konsanaan! Taukoja ei malteta millään pitää ja kaikki tekevät keskittyneesti (ja ehkä jopa hieman jännittäen) omia töitään. Neulahuovutuksen aloitimme tasohuovutuksella, jonka jälkeen teimme noin nyrkin kokoisen kolmiulotteisen neulahuovutustyön. Muutamia neulanpistoja sormissa lukuunottamatta on töiden tekeminen ollut kyllä järjettömän hauskaa ja mahtavaa! On kiva oppia uusia käsityötekniikoita sekä parantaa vanhoja taitoja harjoitusten avulla. Ideoita ja töitä kehittäessä on tärkeintä muistaa lasten näkökulma.

Lisää töistä ja harjoituksista kurssin edetessä eteenpäin!

Valmiit Miina-mustekala ja syksyinen koivu...

 Jonna

Eräs syyskuinen perjantai

Tällainen oli perjantai 28. syyskuuta.

Aamulla herätys tarpeeksi aikaisin, jotta ehdin keithäyttää kahvit ja istuskella koneella pään herätessä uuteen päivään. Kouluun meno on vasta kymmeneltä, joten aamun muutaman ylimääräisen hetken päätän viettää professori Siljanderin parissa eli lukien kasvatustieteen peruskurssin tenttiin. Hieman saan jopa luettua, mistä olen ylpeä. Luennoilla asiat menivät totaalisesti yli hilseen, joten tenttikirjan sivuilla eteenpäin pääseminen on minulle todellinen ylpeyden aihe. 

Kun kirjaimet alkaa hyppiä silmille, päätän mennä koululle aikaisemmin ja käydä rämpyttämässä kitaraa eilisen kitaratunnin innostamana. Heitän kamppeet niskaan ja tukan ponnarille. Tänä päivänä ei viitsi ulkoasuun juuri panostaa, sillä iltapäivällä on luvassa ulkoilua. Koululla painun kitaran kanssa soittohuoneeseen ja vasta-alkajan innostuksella kielet saavat kyytiä.

Kymmenen jäljistä etsin ryhmäläiseni ja istuskelemme kahvilassa aikaa. Matematiikan didaktiikan tunnilla meidät jaetaan pöytäryhmiin ja eteemme saamme kymmenjärjestelmävälineet. Niiden avulla alamme ratkaista alakoulun laskuja keskustellen samalla siitä, miten laskut olisi helpointa selittää. Perjantaifiilis on käsinkosketeltava - silmät luppasten ja haukotellen sinnittelemme hereillä.

Tunnin loputtua lähdemme polkemaan Jonnan kämpille nopeaan vaatteitten vaihtoon. Luvassa on liikunnan sivuaineopiskelijoiden meille järjestämää Seikkailuliikuntaa puistossa eikä ylimääräistä aikaa ole. Puistoon päästyämme meitä on vastassa alkuasukkaiden joukko, joka jakaa meidät ryhmiin. Kymmenen hengen ryhmissä rupeamme seuraamaan saamamme kartan ohjeita.

Parin tunnin aikana täytämme viinipullon jokivedellä käsiä käyttämättä, läpäisemme hämähäkinverkon, ylitämme piraijajoen muutaman pullokorin avulla ja ratkaisemme useammankin pulmatehtävän. Jo tuttuakin tutummaksi käyneestä tihkusateesta huolimatta naurua riittää ja luottamus omaan ryhmään kasvaa. Tajuan taas, kuinka mahtaviin ihmisiin mulla on etuoikeus tutustua.

Piirräpä neljä suoraa, jotka kulkis jokasen tertun kautta.

                                                                                                                                                                                             






Laura

Suunnistusta a´la fuksit

Koulunalotusviikot oli täynnä tekemistä. Tässä vaiheessa syksyä menot keskiviikkoiltaisin alkaa jo pikkuhiljaa hidastua, ellei sitten itse hommaa tekemistä (kuten me). Kaikenmaailman pippaloita kyllä löytyy vaikka joka päivälle, jos vaan innostusta riittää ja taloustilanne antaa myöten. Jo ensimmäisenä päivänä meidän käskettiin vilkuilla yliopiston ilmoitustauluja joka päivä ja sitä ollaan kyllä noudatettu. Huono(hko) puoli tässä on se, että silmät jotenkin kummasti tarttuu aina bileilmoituksiin.

Vaikka ei mikään bilehirmu olisikaan, Fuksisuunnistukseen kannattaa EHDOTTOMASTI osallistua. Ajatuksena on siis tutustuttaa fuksit uuteen yliopistokaupunkiinsa. Jokainen ryhmä suunnittelee itselleen teeman ja mätsää sitten pukeutumisensa ja yleisen habituksensa tähän teemaan sopivaksi. Tänä vuonna nähtiin muun muassa miimikoita, Leena Hefnereitä ja vanhoja kunnon nörttejä. Paras vaihe onkin sitten ilta, jolloin satakunta tulevaa luokanopettajaa heiluu kaupungilla mitä erilaisempien tehtävien parissa.

Fuksisuunnistusillan aikana meijän ryhmä muun muassa loi maailman uskomattomimman näytelmän, selitti mielenkiintosia sanoja pantomiimityyliin ja pyöri päänsä pyörälle tukkihumalassa.

Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Kuurojen hallitus eli miimikkojen ryhmä

Laura

Ryhmässä tekemistä

Yhdet tärkeimmistä taidoista luokanopettajakoulutuksessa ovat ryhmätyötaidot ja sosiaalisuus. Heti ensimmäisenä päivänä meidät jaettiin pienryhmiin. Näiden kahdenkymmenen tyypin kanssa vietetään varsinkin pari ensimmäistä opiskeluvuotta aika tiiviisti yhdessä, joten ryhmäytyminen alusta asti on melkoisen tärkeää.

Jo ensimmäisen kuukauden (hyvänen aika, KUUKAUDEN!) aikana ryhmä- ja paritöitä on tehty enemmän kuin mie olen koko ikäni aikana tehnyt. Luennoilla saatetaan keskustella uppo-outojen kurssilaisten kanssa luennon aiheesta riippuen esimerkiksi iPadien käytöstä koululuokassa tai liikuntavälineiden "ostopakosta". Musiikin tunneilla räpelletään viidessä minuutissa kasaan neljän hengen bändi triangeleineen ja rytmimunineen. Ja pienryhmätunneilla annetut kotitehtävätkin ovat paljolti ryhmä- tai paritöitä.


Ensimmäisenä suurempana ryhmätyönä taiteilimme kasaan Matin ja Tepon.

Tässä Teppo.

Tarkotuksena oli siis kyhätä ryhmissä matikkarasti Tietomaan matikkapäiville. Meidän ryhmän aiheena oli Mittaaminen ja suurina taiteilijasieluina (hah!) askarrella paukautimme kaksi jäbää, joiden mittoja lapset saivat arvuutella ja mittailla. Parin tunnin rastinpidon aikana hämmästyin, kuinka tarkkoja arvauksia lapsilta tuli. Eräskin pikkupoika arvasi sekä Matin että Tepon pituudet sentilleen. (Ja selvyyden vuoksi: Tepon pituus 120 senttiä ja Matin huimat 185 senttiä.)

Matti on pitkä mies.

Laura

ps.

Ryhmätyökaverit kehittävän harrastuksen parissa.

Muistoja muistoja...

Ihania muistoja sekä tietoa menneestä keväästä ja kesästä, jolloin tästä unelmasta tuli totta :)

VAKAVA-aineisto ilmestyi 27.3.2012 ja koe oli 8.5.2012. Lukuaika ei ole kovinkaan pitkä, mutta aikataulutuksella sekä lukusuunnitelmalla artikkelit saa kyllä hyvin päntättyä päähän. Tein itselleni jääkaapin oveen tarkan lukusuunnitelman, jonka avulla jäsensin lukemistani. Toiset taas eivät tarvitse minkäänlaista aikataulutusta; jokainen on tässä suhteessa erilainen ja lukee kuten parhaimmalta tuntuu :)

Kerron kuitenkin hieman omasta luku-urakastani! Julkaisupäivänä luin aineiston ensimmäiseksi kokonaan läpi samalla muistiinpanoja tehden. Seuraavaksi keskityin jokaiseen artikkeliin noin muutaman päivän ajan kerrallaan ja kirjoitin niistä tietokoneella itselleni tarkkoja kysymyksiä. Tämän jälkeen pystyin lukemaan pelkästään muistiinpanojani sekä pyysin kihlattuani kyselemään tekemiäni kysymyksiä. Kulutin aineiston parissa päivittäin noin kolme tuntia ja viimeisten viikkojen aikana artikkelit alkoivat kyllä pursuta korvista ulos! Lukuaika oli minulle siis oikein riittävä. Sain avoimen opinnot suoritettua juuri ennen aineiston julkaisemista eikä lukeminen tapahtunut esimerkiksi koulun tai työn ohessa, jolloin sain onnekseni keskittyä kokonaan pelkkään lukemiseen.

VAKAVA-kokeen tulokset julkaistiin 24.5.2012, joka on ollut elämäni toiseksi jännittävin päivä! Järjettömän pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen oma nimi löytyi netissä julkaistusta listasta, jossa ilmoitettiin haastatteluun pääsystä. Pian myös postilaatikosta tupsahti kirje, jossa kerrottiin kokeen pistemäärä sekä ohjeet jatkoa varten.

Haastattelussa oli kaksi haastattelijaa ja se kesti omalla kohdallani noin 25 minuuttia. Haastattelijat kyselivät peruskysymyksiä: Miksi haen luokanopettajaksi, miksi olisin hyvä opettaja ynnä muuta. Lopuksi kuuntelimme nauhalta kertomuksen pojasta, jonka jälkeen minun piti kertoa opettajan näkökulmasta mitä sellaisessa tilanteessa tekisin. Lyhykäisyydessään tarinan poika oli saanut perheessään aina kaiken mitä oli halunnut ja esimerkiksi häviäminen oli hänelle vaikeaa. Pojalla oli myös hankaluuksia keskittyä ja oppiminen takkusi.

Haastattelun jälkeen alkoi piinaava tulosten odottaminen... Tulokset julkaistiin 28.6.2012 kello 8.00. Sydämeni ei ole varmasti koskaan hakannut niin lujaa, kun avasin yliopiston nettisivuilta linkkiä, jossa hyväksyttyjen nimet kerrottiin! Ja mikä ilo ja riemu siitä syntyikään, kun näki oman nimensä listassa :) Päivä oli jännittävin sekä yksi onnellisimmista elämässäni. En meinannut millään uskoa, että pääsin kouluun ja avasin linkkiä yhä uudelleen ja uudelleen katsoen onko nimeni tosiaan listassa. Lopulta siihen oli pakko uskoa, kun hyväksymiskirje Oulun yliopistolta saapui puolenpäivän aikaan.


Kirjoittaessani tätä tekstiä, hymy nousee vieläkin kasvoille; kouluun pääseminen ja vielä sellaiselle alalle, josta on aina unelmoinut, tuntuu edelleenkin mahottoman mahtavalle :)

Jonna

Tästä se alkaa!

Kuukausi sitten aloitimma luokanopettajaksi opiskelun Oulun yliopistossa. Ensimmäinen tieto- ja viestintätekniikan luento aiheutti aluksi pelkästään järkytystä, mutta pian sen jälkeen alkoi meidän mielissä kyteä ajatus yhteisestä blogista. Miettiessämme hakemista luokanopettajakoulutukseen olisimme itse kaipailleet tietoa siitä, millaista luokanopettajaksi opiskelu tosiasiassa on. Toivottavasti tästä blogista on nyt hyötyä jollekin muulle miedän kaltaiselle!

Näin alkuun pientä esittelyä meistä molemmista.

Minä olen Jonna. 20-vuotias, alun perin Haapajärveltä kotoisin. Olen kuitenkin asustellut Oulussa hieman yli neljä vuotta kihlattuni kanssa. Kirjoitin ylioppilaaksi Kastellin lukiosta keväällä 2011 ja välivuoden vietin Oulun avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perusopintoja opiskellen. Luokanopettajaksi olen halunnut niin kauan kuin vain muistan, joten jatko-opiskelupaikan miettiminen lukion jälkeen ei ollut minulle vaikeaa. Oulun laaja-alainen luokanopettajakoulutus oli minulle selvä ykkösvalinta, enkä muille paikkakunnille kevään haussa edes hakenut. I <3 OULU.

Luonteeltani olen tarkka, reipas ja selkeät mielipiteet omaava neitonen. Rakastan aurajuustoa ja lempparikaramelli on Omar! Perheeseeni kuuluu kaksi ihanaa isosiskoa, maailman parhaimmat isi ja äiti sekä rakas löllykkäkoira Patu. Tykkään sisustamisesta, laulamisesta, tanssilattialla huolettomasti tanssimisesta sekä monipuolisesta liikunnasta. Olen 158cm pitkä (6cm Lauraa pidempi!) ja kengänkokoni on 35. Makoisat unenlahjat ja hurtti huumorintaju kuvaavat minua paremmin kuin hyvin :) Olen optimisti ja pyrin tuomaan kaikista asioista niiden hyvät puolet esiin. Koulun suhteen tunnen olevani oikeassa paikassa; tämä on juuri se mitä haluan tulevaisuudessa tehdä.

Tässä on 19-vuotias Laura, joka muutti Sodankylästä isolle kirkolle noin kuukausi sitten. Viime kevään lopussa painoin valkoisen lakin päähän ja aloin ensimmäisen kerran miettiä, mihin olin oikeastaan hakenut jatko-opintoihin. Ja oikealtahan se tuntui edelleen. Luokanopettajaksi olen halunnut melko lailla koko elämäni ajan, vaikka moneen kertaan olen asian kieltänytkin. Luokanopettajan hommaa kun on tullut seurattua melko tiiviisti äidin ja kummitädin kautta.

Kuten Jonna jo ehti mainitakin, melkoinen tappi olen. Puolentoista metrin pituus menee rikki juuri ja juuri. Paljon ääntä tästä tapista kuitenkin lähtee, ja tykkäänkin älyttömästi laulamisesta ja näyttelemisestä. Ja nauramisesta. En tulekaan hetkeäkään toimeen huumorintajuttomien tyypien kanssa! Siksikin tämä koulu on minulle perfecto - jo parissa viikossa tielleni on sattunut uskomattoman monia loistavan hauskoja tyyppejä ja tilanteita! 

Jonna & Laura