Noppia ja omppuja käsitöissä

Kun kerran Jonnakin sai esitellä omat työnsä käsityön Pedagogisia ja didaktisia kysymyksiä -kurssilta, miekin haluan! Itse siis tein yhden ison nopan, jonka jokaiseen sivuun ompelin käsin kristallimuovista taskut, joihin voi esimerkiksi tavallisesta kopiopaperista helposti tehdä erilaisia lappuja. Näin noppaa voi käyttää vaikkapa taukojumppaan, värinoppana, tarinakuutiona tai mihin vain - pelkästään open mielikuvitus on rajana!

Noppa ja puunlatvustopelilauta viekukkain.

Lisäksi tein noppaa varten jo yhden sovellustavan - matikkapelin. Leikkasin, kirjoin ja ompelin "pelilaudan", jossa on numerot 0:sta 12:een. Isoon noppaan voi taskuihin sujauttaa plussia (+) ja miinuksia (-) ja käyttää lisäksi kahta tavallista arpakuutiota. Pelissä heitetään kaikkia noppia. Jos esimerkiksi arpakuutioista tulee luvut 3 ja 4 ja isosta nopasta yhteenlaskumerkki (+), lasketaan luvut yhteen ja osoitetaan sen jälkeen pelilaudalta oikeaa vastausta eli 7:ää. Isommalla porukalla pelaillessa jokaisella voi olla oma nappula, joka asetetaan oikean vastauksen päälle. Ja koska peli on suunniteltu alaluokille, helpotuksena vähennyslaskuissa miinustetaan aina isommasta pienempi luku.

Omppunumeroita

-Laura

Ja syysloman jälkeen

Uuden jakson taikka hienommin sanottuna periodin alkaessa on aika aloittaa myös uudet kurssit. Heti loman jälkeisenä maanantaina alkoi Pedagoginen seminaari II, jossa valmistaudutaan keväällä alkavaan kandivaiheen harjoitteluun. Harjoittelu kestää kuusi viikkoa ja pääsemme vihdoin harjoittelemaan myös itse tuntien pitämistä.
Ensimmäinen seminaarikerta meni pitkälti tulevien tuntien aiheita pohdiskeltaessa. Opettajan esille tuomat aiheet ovat hyvinkin mielenkiintoisia: muun muassa työrauhan säilyttäminen, kolmiportaisen tuen onnistuminen "tosikouluelämässä" ja sosiometriikka. Suunnittelimme myös tekevämme harjoitteluluokissamme sosiometrisen mittauksen eli muutaman kysymyksen avulla selvitetään luokan sosiaalisia suhteita ja piirretään sitten ns. sosiaalisen kartta. Minun ja Jonnan innostuksen seminaaria kohtaan osoittaa selvimmin se, että heti tunnin jälkeen painuimme kirjastoon ja lainasimme molemmat seminaarinpitäjän kehuman didaktiikan kirjan.

Toinen ihastuttava kurssiuutuus on Mediakasvatus, joka kuuluu kuviksen kurssikokonaisuuteen. Ensimmäisellä neljän tunnin kerralla ideoimme ja kuvasimme noin 4 hengen ryhmissä omat elokuvamme. Tunti alkoi improilulla: keksimme ensin paikkoja ja tapahtumia, sitten neljän ryhmissä esitimme improilemalla opettajan yhdistämät sanaparit, esimerkiksi "Viulutunti varpaanvälissä" tai "Synnytys katolla". Huisinhauskoja mininäytelmiä saatiin aikaan!
Jakaannuimme pieniin ryhmiin, joissa 15 minuuttia ideoimme paperille mitään kirjoittamatta elokuvamme juonta. Sitten suoraan "iipateilla" kuvaamaan! Meidän elokuvamme sijoittui bussipysäkille, jossa kaksi mummoa Impi ja Lempi ihmettelevät nykymaailman menoa. Bussipysäkillä istuskelevat pojankoltiaiset hieman epäilevät, että kyseiset mummot eivät ole ikinä eläneet villiä nuoruuttaan. Mutta sitten saapuu Esko, joka kääntää tapahtumat päälaelleen... Kyseinen video on tallessa Juutuupissa, mutta hyyyvin salaisena versiona.

Hyvin erilaisia kursseja on alkanut siis, ja lisää myöhemmin!

-Laura

Loma lähenee!

Jäljellä olisi maanantain kahden tunnin mittainen tekstiilityön arviointikerta ja sitten päästäänkin viettämään odotettua syyslomaa! Lomasuunnitelmana on pääasiallisesti rentoutuminen ja nautiskelu :)

Niin ja tosiaan viimeinen tekstiilityönkurssi lähestyy loppuaan... Olemme jokainen suunnitelleet opetus- tai oppimisvälineen, johon tuli sisällyttää kurssilla harjoiteltuja käsinkirjonta ja konekirjonta menetelmiä. Tehtävänanto oli melko laaja ja joustava, joten hyvinkin erilaisia töitä tullaan maanantain arviointikerralla näkemään! Kurssiin sisältyi myös arvioinnin perusteiden läpikäyminen sekä työturvallisuusosio. Kurssi oli kyllä oikein mielenkiintoinen ja mukava! Työtä oli sen verran kuin itse halusi oppimisvälineeseen laittaa. Meillä oli yksi neljän tunnin kerta sekä yksi kahden tunnin kerta aikaa tehdä työtä kurssilla. Jos työ jäi kesken, piti sitä jatkaa omalla ajallaan. 

Minä ja Laura kulutimme useita tunteja vapaa-ajastamme töitä tehdessämme, mutta kuten arvata saattaa, mukaansatempaava ja rentouttava ompeleminen ja kirjominen ei paljoakaan työltä tuntunut! Lopuksi olemme jokainen kirjoittaneet vielä reflektoivan ja persoonallisen portfolion työhön ja työn tekemiseen liittyen.

Lyhyesti vielä itse työhön. Minä valmistin siis tarinapalikat. Tein kaksi palikkaa, joissa molemmissa on erilaisia kuvia. Palikoita heitetään ja tarkoituksena on, että palikan osoittamat kuvat tulee jollakin tavalla liittää esimerkiksi tarinaan, satuun tai vaikkapa näytelmään. Variaatioita voi keksiä mielikuvituksen mukaan! Lopuksi vielä tavutin kartonkilapuille jokaista kuvaa osoittavan sanan ja päällystin laput kontaktimuovilla.

Pykäpisto

Palikan sisälmys.

Päällinen

Hii-ri

.

Lep-pä-kert-tu

Valmiit tarinapalikat!

Jonna

MADE IN WHERE?

Ympäristöestetiikan kurssilla saimme vapaat kädet tehdä pareittain tai pienessä ryhmässä nykytaiteellisen teoksen. Ajatuksia virtasi kotipaikkakunnasta muovipulloihin, kunnes keksimme Lauran kanssa leikata vaatteistamme pesulappuja irti ja väsätä niistä jonkin näköinen teos! Viilasimme vielä hieman ideaamme ja päätimme, että haluamme teoksessamme näkyvän "Made in" lappuset.

Hyvästi pesuohjeet!

Ensin yritimme tehdä lapuista lasten kasvot, mutta rajallinen aika sekä haastellinen idea ei ottanut toteuakseen. Mietimme myös tekisimmekö lapuista esimerkiksi housut tai paidan, mutta loppujen lopuksi päädyimme liimaamaan pesulaput kiinni kehyksien sisään niin, että kiinnitimme laput vain yläosasta ja tiiviisti vierekkäin tauluun. Tehostimme teosta keltaisella värillä ja muutamalla kuvalla.

Alueen rajaamista.

Työn tekeminen oli mielenkiintoista ja mieltä avartavaa. Lappujen leikkaaminen herätti ajatuksia omasta kuluttamisesta sekä laittoi todella pohtimaan, mistä kaikkialta vaatteita kauppoihin tulee... Ideana oli herättää ihmisiä pohtimaan samoja edellä mainittuja asioita ja mielestämme onnistuimme siinä oikeinkin hyvin. Iloksemme yliopiston tekstiilityönopettaja halusi jutella kanssamme MADE IN WHERE -työstämme ja kyseli olimmeko pohtineet mitä teemme taululle sen arvioinnin jälkeen. Teoksemme oli puhutellut opettajaa ja hän toivoi, että voisimme jättää sen tekstiilityönluokkaan esille. Opettaja sanoi myös siitä, kuinka ajankohtainen työmme aihe tällä hetkellä on.

Pensseli heilummaan!

Luokkaan työ saa toki jäädä! Siellä se voi herättää ajatuksia ja keskustelua :) Kuvat otamme kuitenkin pois, jotta katsojalle jää enemmän mahdollisuuksia omaan näkemykseensä siitä, mitä taululla voidaan tarkoittaa.

Muutaman viikon päästä meillä alkaakin sitten kuvataiteen viimeinen kurssi nimeltään mediakasvatus. Jännityksellä odotetaan, mitä kurssi pitää sisällään!

Jonna

Taidenäyttelyssä!

Käytiin torstaina Oulun taidemuseossa Reidar Särestöniemen Sininen aurinko ja oranssi kuu -näyttelyssä! Kiertelimme taidemuseossa pareittain sekä pienissä ryhmissä ja yritimme tulkita teoksia erilaisten tehtävien avulla. Vierailun tarkoituksena oli ohjeistaa meitä millaisin eri tavoin oppilaiden kanssa voi käydä tutustumassa näyttelyihin ym. Pienellä vaivalla vierailuista saa niin oppilaille kuin opettajallekin hauskemman ja ehkäpä myös hyödyllisemmän reissun! Aina ei siis tarvitse kulkea opettajan ja oppaan perässä, vaan oppilaille voi antaa pieniä tehtäviä niin pareittain kuin ryhmässäkin, joiden pohjalta teoksia katsellaan. Saatiin siis mainioita ideoita takataskuun tulevaisuuden varalle :)

Matkalla yliopistolle!

Oulun taidemuseo

Reippaana kohti näyttelyä!

Harjoittelimme teoksen kuvailemista parille jolla oli silmät kiinni. Pienessä ryhmässä teimme muun muassa tehtävän, jossa piti valita yksi väri ja tutkia niitä teoksia missä kyseinen väri esiintyi. Tämän jälkeen tulkitsimme värin merkityksiä ja yhteyksiä teoksissa. Ja olihan meillä mukavaa! :)

Ensi viikolla meillä on ensimmäisten "kotitehtävien" palautuspäivä, ensimmäinen tentti sekä Hyvän OLOn päivä eli meidän tiedekunnan saunailta :)

Palataan! 

Jonna

(Liian) pitkästä aikaa!

Jos kirjoitustahdista voi mitään päätellä, kiirettä on pitänyt koko alkusyksyn! Pienryhmäohjauksen ja lukujärjestysten kanssa sähläämisen (Oululn yliopiston luokanopeopiskelijat tietää, mistä sähläämisestä puhutaan...) lisäksi kun on alkanut monen monta uutta kurssia.

Taideaineet saavat minut aina kummasti innostumaan, joten tekstiilityön kirjontahommat ja koulugrafiikan vedostukset ovat haukanneet osansa myös vapaa-ajasta. Viikonlopun eräänä iltanakin viihdyin telkkarin ääressä kirjomassa matikkapeliini tulevia kangasomppuja, joihin langalla kieputtelen numerot 0:sta 12:een. Koulugrafiikan linokaiverruksia, liimakohopainoja ja monotypioita on huomaamattaan jäänyt parikin kertaa tekemään omalla ajalla. Kyllähän meillä tosin kurssien suorittamiseksi on laskettukin omalla ajalla tekemistä jonkin verran eli kolmattakymmentä tuntia.

Massaluennoistakin ollaan saatu nauttia (jos näin optimistisesti puhutaan), kun erityiskasvatuksen luennot alkoivat männä viikolla. Itse aihe kiinnostaa kovasti, kun koko ajan enemmän puhutaan integraatioista ja inkluusioista sekä niiden kanssa sidoksissa olevista tukitoimista. Parin ensimmäisen luennon aikana mielenkiintoani on tosin herpauttanut asioiden "maalaisjärkimäisyys" - tuntuu, että läpikäydyt asiat ovat niin tavallisia ja maalaisjärjellä ymmärrettävissä sekä tehtävissä, että niiden pänttäys luentomateriaaleista tuntuu höpöltä.
Toinen massaluennoilla suurimmaksi osaksi suoritettava kurssi on Esi- ja alkuopetuksen didaktiikka. Luennot ovat jakaantuneet kahden eri luennoitsijan kontolle. Kaksi luentoa toiselta ja yksi toiselta on nyt takana. Olen itse hyvin kiinnostunut esi- ja alkuopetuksesta, joten luennoilla on mukava istuskella ja kuunnella. Lisäksi opettajaäitini aloitti juuri syksyllä ykkösluokan kanssa, joten on innostavaa vertailla luennoilla käytyjä asioita käytäntöön "reaaliajassa".

Jonna viime keväänä innokkaana luentosalissa.

Melkoista tykitystä on siis ollut ja tulee olemaankin! Palataan asiaan (toivottavasti tiiviimmässä tahdissa)!

-Laura