maanantai 12. marraskuuta 2012

(Muka) hopuissaan.

Syysloman jälkeiset viikot ovat tuntuneet menevän niin nopeasti, ettei ole ehtinyt paikoilleen istahtaa. Ehkä se johtui osittain siitä liiankin tutusta lomanjälkeisestä tunteesta, kun ei meinaa saada mitään aikaiseksi. Yksi kitaratuntikin oli viime tingassa pakko vaihtaa myöhemmäksi, koska treeniaika oli jäänyt minimiin. Joka tapauksessa jotain on saatu myös aikaan. Matematiikan didaktiikan ensimmäisen kurssin tentti (ja sitä myötä myös koko kurssi) saatiin päätökseen syysloman jälkeisenä torstaina.
Tenttiä ei toki ollut pakko edes tehdä, mutta innokkaita arvosanankorottajia oli kyllä liikkeellä. Parin tunnin tentissä testattiin selvästi sitä, miten hyvin kurssin matematiikan opetusta ja oppimista koskevat tiedot oli sisäistetty ja kuinka hyvin niitä osaa käyttää käytännössä. Täytyy myöntää, että tässä tentissä tunsin pystyväni  kymmenen kertaan paremmin kuin aiemmassa kasvatustieteen peruskurssin tentissä. Näitä tietoja osasin jopa soveltaa...

Toinen parin viikon ajalta hyvin mieleen jäänyt kurssi on teknisen työn kurssi, joka kulkee hienommin nimellä Perinteinen käsityö teknisen työn kontekstissa. Teknisen työn kurssia ei ole pakko opettajankoulutuksessa valita, jos on valinnut perinteisen käsityön. Mie halusin kuitenkin myös ainakin yhden kurssin teknistä työtä, koska omat kokemukset ovat melkoisen rajoittuneet. Ja koskaan ei voi tietää, milloin työelämässäkin voi joutua pitämään teknisen työn tunnin tai toisenkin. Esimerkiksi omassa pienessä kyläkoulussani oli aikanaan kolme opettajaa, joista jonkun oli pakko pitää puukäsityön tunnit, vaikka koulutusta siihen ei ollutkaan.
Kolmen opintopisteen kokonaisuudessa tehdään vain yksi suurempi työ - toisin kuin "rättikässässä", jossa joka aiheepiristä ja tekniikasta tehdään oma työnsä. Työssä ainoana ehtona on se, että työtä pitäisi pystyä käyttämään opetuksen apuvälineenä. Sekin ehto tosin on melko kattava, sillä voihan esimerkiksi puulattikkoa käyttää oppikirjojen säilytyksessä, jolloin sekin on opetuksen välillinen apuväline. Työhön on myös mahdollisuuksien mukaan tarkoitus liittää jonkinlainen valo. Teknisen työn luentojen aikana haaveilimmekin esimerkiksi Star Wars -tyyppisestä led-karttakepistä ja luokassa liiallisen melun seurauksena ujeltamaan ja punaista valoa vilkuttamaan alkavasta laitteesta.
Suunnitelmaa "liitutaulukaapille" eli tällaisen kötöstyksen yritän kurssilla tehdä.
Ensimmäisellä harjoituskerralla aloitimme käymällä läpi suurinpiirtein kaikki koneet ja laitteet, joita teknisen työn luokasta vain löytyy. Läpi käytiin niin perinteiset käsityökalut kuin isommat työkoneetkin, kuten oikohöylä ja pyörösaha.
Ekalla harjoituskerralla testasimme myös liitoksen tekoa.













Laura

4 kommenttia:

  1. Hei,

    Teillä on ihana blogi!
    Opiskelu vie varmasti oman aikansa, mutta olisiko mahdollista lisätä vähän useammin postauksia? Näitä kun lukee niin mielellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentista :) Ja kyllä, yritämme ehdottomasti postailla useammin. Kiireetkin alkavat olla pikku hiljaa takana päin, joten meillä on nyt enemmän aikaa keskittyä blogiimme :)

      Poista
  2. Se on kyllä totta, että teknistä työtä saattaa "joutua" opettamaan, vaikka ei sitä olisi sivuaineena opiskellutkaan. Eräs tuttuni opettaa tällä hetkellä 6.luokan teknistä, ihan ison kaupungin koulussa, ilman mitään pätevyyttä aineeseen - tai ilman edes minkäänlaista omaa kokemusta oppiaineesta. Kannattaa siis ottaa kurssista kaikki irti! :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä, tämä on suunnitelmissa! Itsellä ei tosiaan ole juuri minkäänlaista kokemusta puukäsitöistä, joten tästä kurssista on koitettava imeä kaikki mahdollinen oppi.

    VastaaPoista