Fiilaten ja höyläten!

Haha, JES! Sain kuin sainkin kaapin tehtyä - kuten kuvasta näkyy. Tekijänsä törsilöhän se on eli muutama kulma voisi olla tiiviimpi ja maalipinta tasaisempi, mutta koossa pysyy ja tekijä on tyytyväinen. Kaapin takaseinä on maalattu liitutaulumaalilla ja muuten maalasin sen kuultovalkoisella. Tykkään kyllä mahdottomasti tuosta mustan ja valkean kontrastista. Kun saisi vielä ostettua taululiituja, niin voisi kirjoitella kaikkea järkevää ja hyödyllistä (tai typerää ja hyödytöntä) kaapin sisälle.
Edellisen puutyöpostaukseni epätoivo muuttui iloksi seuraavalla viikolla, kun muutaman työnohjaajan avustuksella höyläsimme kaappia niin maan perusteellisesti. Kyllä se puun vääntyileminen loppui, kun oven liimalevystä saatiin vain tarpeeksi ohut. Ja kun positiivisesti ajattelen, niin olenpahan nyt oppinut omien ongelmavyyhtieni kautta melkoisen kasan erilaisia niksejä työn pelastamiseksi, jos sellainen epätoivoinen tilanne eteen sattuu lasten kanssa teknisen tunnilla.

Joululoman alun kunniaksi sain myös tekaistua teknisen raportin, johon tuli kaikenmoista pedgogista pohdintaa sekä omien tuntemusten erittelyä. Jostain syystä raporttia oli kuitenkin mukava tehdä. Ehkä syynä oli se, että samalla sai seurattua omaa kehitystään. Kurssin aluksi kun olin esimerkiksi kovin arka puutyökoneiden kanssa enkä oikein uskaltanut tehdä itsenäistä työtä. Kurssin lopulla minusta oli jo mukavaa mennä teknisen luokkaan yksin ja tehdä kaappia kaikessa rauhassa, itse ratkaisuja miettien.

Sillan tekeminen tekee ihimisistä tämmösiä.

Ja ihanaa joulua kaikille minun puolestani! Torttua ja kinkkua mahat pullolleen!

Laura

Futista ja vaarin etsintää

Tässäpä se tämän hetken päällimmäisin juttu. Äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla suurimpana yksittäisenä työnä on valita tietylle lukijaprofiilille sopiva kirja, esitellä se muulle luokalle ja lopuksi vielä rusahuttaa kirjallisuusessee. Lähes kaikilla meistä on erilainen profiililukija, minkä ansiosta kirjavinkkauksia on ollut kyllä tosi mielenkiintoista kuunnella ja keskustella siitä, olisiko kirja todellisuudessakin sopiva lukijalle. Monta nappisuoritusta on mahtunut jo tähän mennessä olleisiin vinkkauksiin. Esimerkiksi Jonnan valitsema kirja (Voitko vislata Hanna) oli mielestäni melkoisen osuva valinta. Jonnalla lukijana oli 10-vuotias poika, jonka isoisä on vastikään kuollut. Kirjassa Pera-poika kaipailee itselleen isoisää. Hän löytää sellaisen vanhainkodista, mutta onni ei kestä kauan. Uuden isoisän kuolema esitetään kuitenkin toivontäyteisesti ja siitä voisi lapsi lukijana saada lohtua.
Kirjavinkkauksissa on ollut myös jännä kuulla, miten erilaisille lukijoille on valittu sellaisia kirjoja, joita itse olen joskus lukenut. Yhtenä esimerkkinä Louis Sacharin Takapulpetin poika, joka oli valikoitu 12-vuotiaalle pojalle luettavaksi. Itsekin sen suurinpiirtein nuilla ikävuosilla luin ja tykkäsin kuin hullu puurosta.

Minun profiililukijani on 11-vuotias, jalkapalloa harrastava ja sujuvasti lukeva poika. Melkoisen kaukana omasta kokemuspiiristäni siis. Mie kiinnitin huomioni pojan harrastuksiin ja valitsin siksi Tuija Lehtisen Futiskesä-kirjan. Olen itse nuorempana lukenut paljonkin Lehtisen kirjoja, minkä vuoksi tämä tuntui turvalliselta valinnalta. Ja kyllähän se vaikuttaa mainiolta, kun miekin viittin aivan ongelmitta lukia reilut 200 sivua jalkapalloelämästä. Huomenissa esittelen kirjan luokalle - katsotaan, mitä kommenttia sieltä valinnalle tulee.

Laura

Kaapittelua

Teknisen työn oikeat harjoituskerrat alkavat olla lopuillaan, mutta minun työni ei kyllä. Onneksi puukässän opettaja ymmärtää meitä saamattomia sahaajia ja lupasi työskentelyaikaa vielä tammikuullekin. Näin saatiin lisäaikaa myös joululomailulle. Viimeisellä kouluviikolla näet olisi ollut pelkästään yksi teknisen tunti, minkä siirryttyä tammikuulle lomakin alkaa melkein viikkoa etukäteen!

Työn alla olevassa kaapissani on tällä hetkellä kaikki osaset kyllä valmiina, mutta osa pintakäsittelyistä tekemättä. Lisäksi oveen tekemäni liimalevy aiheuttaa harmaita hiuksia (ihan oikiastikki...), koska se vääntyilee ja kääntyilee päivittäin uusiin suuntiin ja ulottuvuuksiin. Oiko- ja tasohöylä ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta epätoivo on jo meinannut iskeä. Työnohjaajakin vain sanoi, että tämmöisiä näistä liimalevyistä ruukaa tulla. No, onko sitä järkeä sitten edes vaatia tekemään, kysyn minä? Enpäs tiedä, mitä tässä vielä keksisi ovelle tehdä... Jospa tässä itsenäisyyspäivän kotiloman aikana pölähtäisi jokin maailmanluokan idea päähän.

Syttyy se lamppu joskus minullakin.

Laura

Käsillä puuhailua

Meidän ensimmäinen tekstiilityön kurssi on lopuillaan ja jäljellä on enää ensi viikolla pidettävä töiden arviointitunti. Huovutuksen jälkeen olemme harjoitelleet kankaanpainantaa, neulontaa, virkkausta, kudontaa ja solmeilua. Tekstiilitöiden tekeminen on ollut ihanan terapeuttista ja jokaiselta tunnilta on saanut jotakin uutta irti! Seuraavaksi vain harjoittelemaan vasenkätisesti neulomaan ja virkkaamaan - omassa tapauksessani siis oikeakätisesti - :)

Tässä vielä kuvia lopullisista töistä!

Neulottu lintu.

Virkattu linnunmuna

Kudottu räsymatto, eli Räsy-Rölli!

Kehyksiä...

Ystävännauha

 Tunnelmallista Itsenäisyyspäivää kaikille :)

Jonna

Ja etten päästäis teitä vähällä, tässä muutama kuva myös minun töistä!

Koivuaiheista kudontaa.

Neulontaa ja virkkausta.

Laura

Ja muuta kuin koulua...

Koska kiireisiin on kuulunut muutakin kuin pelkkää koulussa kulkemista, olisi kai hyvä kertoilla vähän niistä muistakin kiireistä!

Koulun alkajaisiksi meidät jaettiin pienryhmiin ja jokainen ryhmä sai kaksi omakseen kaksi tutoria. Tutorit ovat muun muassa pitäneet meille pienryhmäohjaustunteja, joilla ollaan leikitty, jaettu iloja ja suruja sekä käyty läpi ihan oikeitakin kouluasioita. Pienryhmäohjaus päättyi tässä muutama viikko takaperin, jonka kunniaksi järjestettiin sitten ihan kunnolliset päättärit.

Yksi keskiviikkoilta sitten pyörähdimme porukalla keilahallille, jossa tunnin ajan saimme verestää keilaustaitoja. Tai jos niitä taitoja nyt sitten oli. Miekin ensimmäistä kertaa elämässäni keilahallille jalallani astuin! Ja aloittelijan tuurilla voitin tietenkin ensimmäisen erän (ja hävisin railakkaasti kaikki loput...). Mutta älyttömän onnellinen olin siitä, että rännisuojuksia en tarvinnut!

Rankan keilaussession jälkeen mentiin ahtamaan itsemme täyteen Amarillon herkkuja. Nam nam! Pientä väsymystä saattoi olla ilmassa kuuen tunnin koulupäivän jäljistä, minkä kyllä juttujen tasosta huomasi. Onneksi sitä ollaan niin hiljaisia, että kukaan ei varmasti mitään meidän jutuista kuullut...

Iltahan ei tähän vielä päättynyt. Innokkaimmat meistä lähtivät vielä jatkamaan erääseen nimeltä mainitsemattomaan illanistumispleissiin, jossa kaikki kýnnelle kyenneet luokanopettajaopiskelijat sinä iltana hilluivat. Kyseessä siis yleiset pienryhmäohjauksen päättäjäiset. Saunat ja muut pakolliset seuraleikit oli jo meidän tulemaksi ehditty leikkiä, mutta meno ei siitä hidastunut. Twisteri taisi kulua sen illan aikana puhki - kuten taisivat myös karaokemikit ja allekirjoittaneen äänihuulet.

Laura

P.S. Tänä torstaina juhlittiin OLOn ensimmäisiä sitsejä! Näin sunnuntaina olo alkaa pikkuhiljaa palautua normaaliksi. Kuvamateriaalia saatuamme niistä lisää!

Pientä päivitystä koulunkäyntiin

Kuukausi sitten eräs toisen vuoden opiskelija kysyi, onko meillä ollut kiireistä koulussa. Vastasin rempseänä: "Huhhei, on ollu rentoa! Mikä se kiire on?" No, parin viikon aikana olen löytänyt tuon sanan merkityksen. Rankkaa koulunkäynnin ei voi sanoa olleen, mutta sitä on kyllä ollut aivan riittävästi. Äidinkielen, teknisen, kässän, enkun, didaktiikan ja liikunnan tunnit ovat täyttäneet lukujärjestyksen vallan mallikkaasti (toista se on Jonnalla, jolta puuttuu lukkarista sekä tekninen että didaktiikka;))

Teknisen työn kurssi on päässyt hyvään alkuun. Oman työn lisäksi olemme ehtineet tehdä siltaprojektia ja elektroniikkahommiakin. Siltaprojektissa saimme yhteensä 40 paperiputkea ja maalarinteippiä, joiden avulla piti rakentaa mahdollisimman kestävä silta. Ja kyllähän meistä insinöörejä saatiin!  Kolmen yhtä paljon siltoihin perehtyneen (lue: ei yhtään perehtyneen) neitokaisen kanssa yhteistyö sujui aivan loistavasti! Kaikki saivat äänensä kuuluviin ja huonojakin ideoita testattiin. Muut ryhmät eivät ihan uskoneet meidän viritelmäämme, mutta onneksi saimme näyttää närhenmunat;) Noin hieno silta siitä tuli ja muistaakseni kestikin 12 pultin painon.

Oman työn etenemisestä olen kyllä suhteellisen iloinen. Kaapissa on jo sivuseinät, taustalevy (irtonainen, mutta maalattu kuitenkin) sekä ovi. Saranat vielä puuttuisi ja loppusilaukset. Täytyy kyllä myöntää, että tästä kurssista on hyötyä. Kun miettii, että ennen tätä kurssia kokemukset puun kanssa työskentelystä rajoittuivat kodin remppausapuna toimimiseen - eli naulaamiseen ja sahaamiseen- ja että kurssin aluksi en uskaltanut tehdä mitään itsenäisesti teknisen luokassa. Nyt pystyn tekemään liimalevynkin ihan itse ilman ketään selän takana vahtimassa! Apuakin joudun ja pystyn toki kysymään, mutta nyt en enää tunne itseäni aivan onnettomaksi puukäsitöitten tekijäksi. Joten eiköhän se tästä:)

Laura