Ensimmäisellä todellisella piirustuskerralla lämmittelimme piirtämällä omien kasvojemme siluetin. Idena oli se, että silmät suljettuina "piirsimme" vasemman käden etusormella janan pitkin kasvojamme ja oikealla kädellä piirsimme samaan aikaan siluettiamme kynällä paperille. Tai no joo, Jonnahan vasenkätisenä teki homman juuri toisinpäin, mutta joka tapauksessa. Lopputunnilla menimme Eläinmuseoon luonnostelemaan kaikenkarvaisia eläimiä. Oli kyllä erikoista tuntea itsensä "todelliseksi taiteilijaksi", joka luonnoslehtiö kädessä piirustaa kieli keskellä suuta ja kynä sauhuten. Valmiita luonnoksia katsellessa saattoi jopa erottaa, oliko kyseessä lintu vai kala. En ole ikinä tuntenut osaavani piirtää, mutta heti ensimmäisellä piirustustunnilla tuli onnistujaolo. Ehkä mie ossaan sittenkin jotakin.
Toisella piirustuskerralla lämmittelyharjoituksena asetimme piirustuslehtiön päämme päälle ja piirsimme oman kasvokuvamme lehtiötä koko ajan pään päällä pitäen. Piiirroksista tuli kyllä ilmieläviä Picassoja ja Schjerfbeckejä! Löytyi kyllä itsestäkin melkoinen ekspressionisti. Teimme myös croquis-piirrosta, jossa tarkoituksena on lyhyessä ajassa luonnostella esimerkiksi ihmismalli. Meillä aikaa oli ensin 4, sitten 2 ja lopuksi vain yksi minuutti.
Päätehtävä tunnilla oli aiemmin valitsemmamme sadun päähenkilön piirtäminen. Erityistä huomiota tuli kiinnittää väreihin. Valitsin sadukseni Tähkäpään, koska se on seitsemänvuotiaan pikkusiskoni lempisatu. Ensimmäistä kertaa elämässäni maalaustelineen takana seisoessa koin aivan uudenlaisen inspiraation. En ahdistunut tyhjästä paperista, vaan tunsin, että voisin ehkä saadakin paperille jotakin näköistä. Samanlaisia tunteita haluaisin tarjota omillekin oppilailleni sitten tulevaisuudessa. Kun ohjeet ja aiheet eivät ole liian tiukasti rajattuja, voivat oppilaatkin saada paljon enemmän irti tekemisistään.
Tässä Tähkäpää-yritelmää. Ja pikkusiskon sanoin, onhan tuo pää vähän reilumman kokonen...
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti