Monikulttuurisuutta opettelemassa

Jonnan kanssa kun ollaan niin mahdottoman innokkaita opiskelijoita, valitsimme keväälle myös muutaman ylimääräisen kurssin. Yksi näistä on Monikulttuurisuuskasvatuksen kurssi, joka on pakollisena toisena vuonna. Tänään kurssin puitteissa pääsimme osallistumaan Maailma koulussa -seminaariin, joka alkoi luennolla ja ruokatauon jälkeen jatkui työpajoina. Työpajoja oli yhteensä viisi ja saimme etukäteen valita, mihin haluaisimme osallistua.

Luennolla keskustelu pyöri vahvasti arvojen ympärillä - millaisia arvoja painotamme itse, millainen arvomaailma koulussa välittyy esimerkiksi materiaalien ja toimintakäytäntöjen kautta ja missä arvot yleensäkin koulussa näkyvät. Valitsimme muun muassa viisi itselle tärkeintä sekä viisi merkityksettömintä arvoa 60 arvon listauksesta, joka perustuu Schwaltsin keräämille yleismaailmallisille arvoille.

Siitä voi sitten itse kukanenkin valita tärkeimmät sekä merkityksettömimmät arvot.

Luennon jälkeen suunnistimme siis masut lounaasta täynnä työpajoihin. Jonnan kanssa olimme valinneet Matkalaukku maailmalle ja lapsen oikeudet globaalista näkökulmasta -nimisen työpajan. Työpajassa saimme vinkkejä globaalikasvatuksen tuomisesta tavalliseen luokka-arkeen. Aloitimme jakautumalla ryhmiin vaatteidemme värin perusteella. Ensimmäinen ryhmätehtävistä oli unelmamaailmamme kokoaminen kollaasina suurelle valkoiselle paperille lehtikuvia leikkaamalla.. Kuvien kohdalle kirjoitimme sitten, mikä estää unelman toteutumisen ja tunnin lopuksi ratkaisuvaihtoehtoja.
Toinen ryhmätehtävä oli erilainen joka ryhmällä. Meidän ryhmämme käsitteli YK:n vuosituhattavoitteita Vuosituhannen sadut -nimisen kokoelman kuvituksen pohjalta. Meille jaettiin kuvat ja tavoitteet, jotka yhdistimme ryhmässä. Sitten valitsimme yhden kuvan, josta teimme tarinan. Tämän linkin kautta pääsee Maailmankoulun kehitysyhteistyön aihekokonaisuuden sivulle, josta Vuosituhannen sadut löytyy ensimmäisenä.

Teimme parituntisen työpajan aikana monta mieleniintoista tehtävää, mutta yksi yksinkertaisimmista ja silti puhuttelevimmista oli eräänlainen roolileikki. Jokaiselle osallistujalle annettiin lappu, jossa luki rooli - esimerkiksi minä olin Suomeen tullut 14-vuotias somalialainen pakolaistyttö. Joukossa oli suomalaisia ja guatemalalaisia roolihenkilöitä eri varallisuusluokista ja perheistä. Asetuimme seisomaan seinustalle ja ohjaaja alkoi luetella väitteitä, kuten "Elin onnellisen lapsuuden", "Minulla on oma kännykkä" tai "Pystyn opiskelemaan korkeakoulussa". Jos väite piti omassa roolissa paikkansa, piti astua askel eteenpäin. Kun kaikki väitteet oli käyty läpi, kerroimme kaikille omat roolimme ja pohdimme yhdessä, miksi juuri tietty henkilö oli edennyt nimenomaisen paljon tai vähän. Tämä harjoitus aiheutti niin paljon mielipiteitä ja huomioita, että aion kyllä pistää sen muistiin eli minun kielellä märkänä korvan taakse.

Onnistunut seminaaripäivä siis takana! Ja huomenna onnistumista odotellaan myös sitseille, jotka illalla koittavat. Huhhui.

-Laura