Haalarikastajaiset!

Täällä Oulussa oli eilen järjetön lumimyrsky! Pihalla kävellessä tuntui, että lähtee tuulen mukana lentoon, mutta sehän ei tietenkään menoa haitannut. Uudet haalarit sai siis vetäistä ensimmäistä kertaa jalkaan oikein luvan kanssa, sillä edessä oli haalarikastajaiset. Haalaraiden päälle pukeminen tuntui loppujen lopuksi hyvinkin työläältä, mutta pienen harjoittelun jälkeen ja konkareiden neuvojen avulla haalaraiden pukeminen alkoi sujua illan mittaan hieman paremmin. Onhan meillä onneksi seuraavat viisi vuotta aikaa harjoitella haalareiden pukemista päällemme ;)

Kohti myrskyä!

Meininkejä aloittelimme ystävän luona! Etkoilla nautimme hyvistä herkuista, pelasimme Rock Bandia sekä Aliasta ja juttelimme kaikesta mitä mieleen juolahtikaan. Kymmenen aikaan suuntasimme kohti Oulun keskustaa, määränpäänä 45 Special. Baarissa tanssilattia oli kovassa käytössä ja ilta vierähtikin railakkaasti bailaten muiden luokanopettajien kanssa. Ja olihan meillä mukavaa! Nyt vain innolla odotellaan ensi viikon tuutoreille järjestettyjä kiittibileitä, joissa teemana on bollywood :)

Kovat Aliasmittelöt menossa!

-Jonna-

Keraamista muotoilua.

Hieman jälkijunassa tullaan, mutta pakko kertoa maanantaisesta keramiikan tunnista. Itse asiassa keramiikan neljästä tunnista, kun nuo taideaineet tupataan pitämään kerralla hieman pitemmissä pätkissä. Keramiikan kurssi kuuluu kuviksen ainekokonaisuuteen ja jatkuu samantien rakentelun kurssilla.

Meillähän ei oteta tätä vakavasti!

 Kurssin aluksi meidän tuli valita jokin kulttuuri tai ajanjakso, jonka pohjalta teemme pienen esitelmän sekä keramiikan ja rakentelun työt. Teemme savisen "matkakumppanin" eli esimerkiksi jonkin kulttuurin tärkeän eläimen pään tai olennon, saviastian sekä rakentelemme esimerkiksi naamion tai kulttuuriin kuuluvan esineen tai vaikka rakennuksen.
Mie valitsin maori-kulttuurin, koska kaukaisuudessaan se on minua aina kiehtonut. Tietoa kulttuurista löytyy ainakin netistä ihan älyttömän huonosti, joten paremminkin olisi voinut valita. Vaan enköhän mie jonkinlaista triviaa löydä. Jonnalla valinta osui Kiinaan ja ensimmäisenä työnään Jonna teki eräänlaisen lohikäärmeen pään. Ja kuten kuvasta huomaa, tarkkuutta vaaditaan!

Mie otin varman päälle, ja valitsin eläimekseni jo sukupuuttoon kuolleen moa-linnun. Kukaan ei voi ainakaan todistaa, etteikö moa olisi näyttänyt juuri siltä kuin millaseksi mie sen muovailen! Alku oli taas hieman totuttelua ja itsensä sparraamista, kuten edellisilläkin kuviksen tunneilla. "Mie pystyn tähän!"-ajattelua tarvitaan, kun tehdään uusia ja erilaisia asioita. Innostuneena tekaisin linnun nokasta rytmikampeksen tekemällä sen ontoksi ja pyörittelemällä nokan sisälle pienen pieniä savikuulia. Uunin jälkeen nähdään, miten moan nokka kilisee.

Tunti tosin aloitettiin tekemällä niin sanottu rytmimuna, jotta tekniikka tuli kaikille varmasti tutuksi. Se olikin kyllä hyvä, koska yksinkertainen aloitustyö saa aina mielikuvituksen liikkeelle ja oikean työn aloittaminen helpottuu. Munaan pystyi testaamaan itselle sopivan muovailutavan sekä sopivat koristelutekniikat.
Ja hauskaahan meillä taas oli, kun työn touhussa arvailimme, mitä muiden työt esittävät. Ainakin luokkamme varttuneimpaan ikään ehtineen miehen intiaanitoteemi hervottomuutta. Tällaiset maanantait ovat oikeita piristysruiskeita!

-Laura

Materiaalien testailua!

Meillä oli tänään tämän viikon viimeinen koulupäivä... Suhteellisen löysä kouluviikko siis takanapäin! Eilen aloitimme keramiikan tunnilla töiden tekemisen ja tänään tekstiilityön harjoituskerralla testailimme materiaalien käyttäytymistä erilaisissa olosuhteissa. Teimme pareittain yhteensä 12 eri testiä ja kirjasimme huomiot muistiin ja vastasimme opettajan antamiin kysymyksiin.

Aloitimme testauksen mikroskooppitunnistuksella, jossa piti siis tunnistaa mikroskoopin avulla mikä kuitu on kyseessä. 

Kosteudenhylkivyys

Mikroskooppitunnistus

Mikroskooppitunnistuksen jälkeen kokeilimme kuitujen tuntua, lämmön vaikutusta kuidun ominaisuuksiin, kuitujen taipumusta rypistyä, kosteudenhylkivyyttä ja kosteuden imeytymistä, mekaanisen muokkaamisen kestävyyttä, kehrättyjen lankojen vetolujuutta, syttymisherkyyttä ja palamista, lämmöneristävyyttä, kutistuvuutta ja kuivumista.

Syttymisherkkyys ja palaminen

Tuntu

Neljä tuntia vierähti hyvin nopeasti ja opimme paljon uusia asioita erilaisista materiaaleista. Käteen jäi siis hyvin hyödyllinen harjoituskerta! Mainioita kysymyksiä olivat myös opettajan antamat pedagogiset pohdinnat, joista esimerkkinä: "Olet lähdössä leirikouluun, jossa päivä päättyy iltanuotioon. Millaisia vaatteita ohjeistat oppilaasi ottamaan mukaan iltanuotiolle?"

Vetolujuus

Lämmöneristävyys

 Huomenillalla "koulu" jatkuukin haalarikastajaisilla, Nastaa :)

-Jonna-

PS. Jos teille ihanilla lukijoilla on kysymyksiä tai postausehdotuksia niin kertokaa niistä rohkeasti meille! Haluamme Lauran kanssa parhaamme mukaan vastata teitä askarruttaviin opiskeluun sekä opiskelijaelämään liittyviin kysymyksiin :)

Niin sanottu paluu arkeen

Normaali koulunkäynti alkoi taas tänään maanantaina. Vaikka kaverini kovasti väittikin, ettei keramiikan, käsityön ja puukässän tuntien täyttämää päivää voi sanoa 'normaaliksi koulunkäynniksi'. Mutta minulle kelpaa!

Käsityön Materiaali-, ompelu- ja vaatetusteknologian kurssi alkoi luennolla, jossa kävimme läpi kurssin aikana tehtäviä töitä ja niihin liittyviä vinkkejä, ideoita ja vaatimuksia. Kurssin aikana tehdään yksi vaatekappale alusta alkaen ja toinen vaatekappale vanhasta vaatteesta tuunaten. Toisen vaatteista täytyy olla ala- ja toisen yläosa. Katsotaan nyt, mitkä vanhat kalsarit tuunaan upeaksi muotiluomukseksi.
Keramiikan tunnilla sama teema jatkui - perehdytysluentoa oli siis luvassa. Keramiikka- ja rakentelukursseilla valitsemme jonkin muinaiskulttuurin, jonka taiteesta saamme ammentaa ideoita töihimme. Ensimmäisenä minun mieleeni tulivat maorit sekä Väli-Amerikan intiaaniheimot. Luultavasti Kuukkelin (tunnetaan myös Googlena) kuvahaku tulee olemaan kovassa käytössä valintaa tehdessä... Keramiikassa ensimmäinen työ on jonkin sortin helistin taikka soittoväline. Olen nähnyt ainakin kilpparin, linnunmunan ja häränpään mallisia killuttimia. Omat savenvalantataidot on taas laitettava tiukkaan testiin!
Puukäsitöissä vuorossa oli yhteinen arviointikerta, jossa jokainen esitteli oman työnsä ja raporttinsa. Tämähän ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, koska suurin osa oli jo vienyt työnsä kotiin ennen joulua ja pienemmällä osalla raporttikin oli vielä "viimeistelyä vaille valmis" eli suomennettuna tekemättä. Opponoinnit ja arviointikeskustelut tuli kuitenkin tehtyä.

Mmmmmm....

Viikonloppuna vakaa ajatus oli levätä. Ihan nappiin eivät suunnitelmat menneet - lepäsin kyllä kouluhommien osalta, mutta muuten lepääminen jäi ehkä hieman vähäisemmäksi kuin oli tarkoitus. Mutta mistä mie tiesin, että olen tullut niin vanhaksi, että herään auringonpaisteeseen ennen aamuyhdeksää, vaikka yöunia ei olisi alla kuutta tuntia enempää? Vanhuus meinasi pukata päälle muutenkin, kun Jonnan kanssa innostuimme lauantai-iltapäivän ratoksi leipomaan karjalanpiirakoita. Illan päälle lähdettiin tosin vielä jatkamaan nuoruutta keskustan valoihin.

Laura

Lopusta alkuun

Näin kahden viikon intensiiviharjoittelujakson jälkeen on pakko avata sanainen arkku ja kertoa asioista, jotka parhaiten jäivät mieleen.

Ensinnäkin nyt perjantaina, koulupäivän päätyttyä on minulla hirmuinen ikävä oppilaita. Ykkösluokkalaiset lapset ovat tutustumisen jälkeen niin ihastuttavan avoimia ottamaan apua ja opetusta vastaan sekä kertomaan omista asioistaan ja tuntemuksistaan. Kun he viimeisellä tunnilla ojensivat meille tekemänsä kortit halausten kera, ei ollut itku kaukana. Tajusin, kuinka läheisiksi oppilaat ehtivät tulla kolmessa tai hyvässä lykyssä jopa kuudessa vuodessa, jos jo kaksi viikkoa tekee tämän.

Mieleen jäi tietysti myös oman opetustuokion pitäminen. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain todella suunnitella, mitä ja miten haluan opettaa, mihin haluan lasten kiinnittävän huomion ja kuinka onnistun eheyttämään. Sain myös haastettua itseäni siinä, etten päässyt tai joutunut käyttämään opettajan opasta tai valmiita tuntikaavoja. Tyttöjen kanssa puhuimmekin siitä, miten erilaista tällaisen tuokion pitäminen on sijaisuuksiin verrattuna. Sijaisuuksia tehdessä saattoi aamuseitsemältä tulla soitto töihin kahdeksaksi - harvoinpa siinä paljon ehti muuta kuin seuraamaan tarkasti opettajan ohjeita tai opasta. Jos joku joskus erehtyy väittämään, että sijaisuuksien tekeminen jollakin tavalla vastaa oman luokan opettamista, nauran räkäisesti. Pyh ja pah. Opetustuokion pitäminen ja etenkin ohjaavan opettajan kommentit toivat ihan uusia näkökulmia omaan opetustyyliin. En ole esimerkiksi osannut ajatella, kuinka yleiskielen käyttäminen opetustilanteessa on erityisen tärkeää viivästyneen puheen kehityksen omaavien oppilaiden sekä nykypäivänä maahanmuuttajien vuoksi. Myös kysymystekniikan tärkeys nousi esille ihan uudella tavalla.

Tämän vain parin harjoitteluviikon suurin merkitys minulle on se, että mielessäni vahvistui vahva palo opettamiseen. Ilo siitä, että saan kasvattaa omaa opettajapersoonaani imemällä konkariopettajien kokemusta, näkemällä erilaisia luokkia ja oppilaita sekä lisäämällä myös ihan teoriapohjaa. Jossain vaiheessa pelkäsin, oliko opettajaksi opiskeleminen minulle vain "helppo" tie - olinhan jo alakoulusta lähtien ajatellut tulevani isona opettajaksi (niin, tai Hollywood-tähdeksi). Mutta nyt tajusin, miten paljon mie tätä oikeasti haluan. Ihan älyttömän paljon.

Laura

Viimeistä viedään

Niin haikeaa kuin se onkin, huomenna on viimeinen harjoittelupäivä :( Aika on mennyt niin nopeasti ja paljon uusia asioita on opittu tälläkin viikolla. Huomenna meillä on vielä viimeiset kaksi tuntia  sekä aikaisemmin mainitsemani UNICEF-kävely jäljellä. Tämä opetusharjoittelu on ollut äärimmäisen tärkeä ja hyödyllinen varmasti jokaiselle meistä, jotka ovat olleet sitä suorittamassa. Ensi viikolla pitää sitten palata arkeen ja alkaa kirjoittaa harjoitteluun kuuluvaa raporttia. Onneksi meillä on pehmeä lasku koulunpenkille eikä ensi viikon lukujärjestyksestä löydy kuin muutama tekstiilityön luento ja yksi keramiikan harjoituskerta.

Vielä kuitenkin muutama sananen harjoittelusta. Pidimme eilen opetustuokiomme, Laura äidinkielessä ja minä liikunnassa. Kovan pakkasen vuoksi emme ikävä kyllä päässeetkään jäälle, mutta onneksi lumikuningatarhippa onnistui mainiosti sisätiloissakin. Opetustuokiomme menivät pienestä jännityksestä huolimatta hyvin ja saimme niistä mukavaa sekä kehittävää palautetta tuokioita seuranneilta opettajilta. Tänään pidimme vielä tuokion liikenneturvallisuudesta, jossa vertailimme muun muassa Afrikan, Intian ja talvisen Suomen liikennettä. Lopuksi lisäsimme yhdessä oppilaiden kanssa Lauran taululle taiteilemalle pyöräilijälle kypärän sekä heijastimia sekä pyöräilijän pyörään lampun sekä heijastimet. 

Meillä on tosiaan koulussa luvassa ainakin keramiikkaa, rakentelua, teline -ja välinevoimistelua, hiihtoa, ulkopalloilua sekä tekstiilitöitä, jossa keskitymme muun muassa ompelukoneen käyttöön sekä vaatetusteknologiaan. Aloitamme myös ääni ja laulu -kurssin ja jatkamme piano -ja kitaratunteja aina huhtikuun loppuun asti. Keväällä alkaa myös muutama kurssi, joiden sisällöstä osaamme kertoa vasta kurssien pyörähdettyä käyntiin :) Muista tapahtumista sen verran, että meillä on tässä tammikuun aikana tulossa ainakin haalarikastajaiset ja helmikuussa päästään nauttimaan kiittibileistä sekä Raumalla järjestettävistä Talvipäivistä!

Näistä siis lisäinfoa ja kuvamateriaalia tulevissa blogikirjoituksissa!

Jonna

Viikonlopun viettoon!

Pakko sanoa, että ihana päästä huilaamaan viikonlopun ajaksi. Harjoittelu on huippuMahtavaa ja antanut tämän ensimmäisen viikon aikana paljon uusia ja innostavia asioita tulevaisuutta ajatellen, mutta hieman rankkaakin se on ollut. Jokaisen aistin on oltava hereillä koko päivän, että saa mahdollisimman paljon tutkailtua ympäristöä, oppilaita ja opettajaa. Mitään ei halua jättää välistä, joten tarkkana on oltava koko ajan! 

Tutkimusaineistoa on kerätty paljon kynät sauhuten ja erilaisia tehtäviäkin on tullut viikon aikana suoritettua. Ensi viikolla meitä odottavat opetustuokiot! Laura aloittaa kertomalla oppilaille lumikuningatar kertomuksesta, jonka jälkeen oppilailla on liikunnassa luistelua, jolloin minä pidän heille jääkuningatarteemaan liittyvän hippaleikin alkulämmittelyksi. Yhdessä käytämme vielä yhden tunnin samaan teemaan liittyen, kun oppilaat saavat tehdä itselleen oman lumiprinsessa- tai lumiprinssikeppinuken. Viimeisen opetustuokion aiheena meillä on sitten liikenneturvallisuus. Harjoittelu päättyy perjantaina UNICEF-kävelyyn, mihin jokainen harjoittelija pääsee mukaan.

Innolla odotan ensi viikkoa, toivottavasti se on yhtä upea ja ikimuistoinen kuin tämä ensimmäinenkin opetusharjoitteluviikko :)

Loppuun vielä alkanutta viikonloppua piristävä (salamyhkäisesti otettu) kuva reippaasta Laura-opesta!

Laitoimme oppilaiden tekemiä, upeita lumihiutaleita esille.

Harjottelun alkuhuumassa

Tämän viikon maanantaina eli samoin tein joululoman jälkeen hipsimme yliopiston sijaan toiselle puolelle tietä ala-Norssille (Oulun Normaalikoulun alakoululle). Alkoi kahden viikon harjoittelujakso, joka onkin meidän ensimmäinen muistini mukaan kolmesta harjoittelusta. Ensimmäisessä harjoittelussa painopiste on luokan oppilaiden seuraamisessa ja havaintojen tekemisessä - ei niinkään opettamisessa tai luokan oman opettajan avustamisessa. Ennen harjoittelua suunnittelimme yksin tai pareittain (tai meidän tapauksessa kolmen hengen ryhmässä) havainnointotehtävän, jonka asettamaa kysymystä selvitämme harjoittelun aikana. Meidän ryhmää kiinnostaa, miten oppilaat reagoivat, jos he eivät ymmärrä jotakin asiaa tai tehtävänantoa. Kysyvätkö he samantien (ja jos kysyvät, millä tavoin) tai hiljenevätkö he tai toimivatko jollain muulla tavalla.

Edellisen viikon torstaina eli aivan älyttömän ajoissa saimme sähköpostia, josta selvisi, että me Jonnan kanssa olemma samassa luokassa harjoittelemassa. Ja vielä ykkösluokassa! Pienessä mielessäni olin elättänyt toivetta harjoittelusta alkuopetuksessa, koska se on minua jossakin vaiheessa kiinnostanut sivuaineena.
Eräs nuori herra kysyi, että kenet me ollaan lahjottu, jotta päästiin Jonnan kanssa samalle luokalle. Sen kun tietäisi itsekin! Mutta joka tapauksessa, tämä sattuma voi helpottaa raportin tekoa (JES!) ja tuoda myös uusia näkökulmia, kun kaksi erilaista ihmistä tarkkailee omin silmin samaa luokkaa.

Innostus ja kiinnostus tätä harjoittelua kohtaan on kasvanut parin päivän aikana vain enemmän ja enemmän. Lehtorin opetustapa on ihastuttavan erilainen aiempiin kokemuksiimme verrattuna, joten uutta ainakin opitaan.

Oikiaa asiaa ja enemmän hieman myöhäsemmin!
Laura