Lopusta alkuun

Näin kahden viikon intensiiviharjoittelujakson jälkeen on pakko avata sanainen arkku ja kertoa asioista, jotka parhaiten jäivät mieleen.

Ensinnäkin nyt perjantaina, koulupäivän päätyttyä on minulla hirmuinen ikävä oppilaita. Ykkösluokkalaiset lapset ovat tutustumisen jälkeen niin ihastuttavan avoimia ottamaan apua ja opetusta vastaan sekä kertomaan omista asioistaan ja tuntemuksistaan. Kun he viimeisellä tunnilla ojensivat meille tekemänsä kortit halausten kera, ei ollut itku kaukana. Tajusin, kuinka läheisiksi oppilaat ehtivät tulla kolmessa tai hyvässä lykyssä jopa kuudessa vuodessa, jos jo kaksi viikkoa tekee tämän.

Mieleen jäi tietysti myös oman opetustuokion pitäminen. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain todella suunnitella, mitä ja miten haluan opettaa, mihin haluan lasten kiinnittävän huomion ja kuinka onnistun eheyttämään. Sain myös haastettua itseäni siinä, etten päässyt tai joutunut käyttämään opettajan opasta tai valmiita tuntikaavoja. Tyttöjen kanssa puhuimmekin siitä, miten erilaista tällaisen tuokion pitäminen on sijaisuuksiin verrattuna. Sijaisuuksia tehdessä saattoi aamuseitsemältä tulla soitto töihin kahdeksaksi - harvoinpa siinä paljon ehti muuta kuin seuraamaan tarkasti opettajan ohjeita tai opasta. Jos joku joskus erehtyy väittämään, että sijaisuuksien tekeminen jollakin tavalla vastaa oman luokan opettamista, nauran räkäisesti. Pyh ja pah. Opetustuokion pitäminen ja etenkin ohjaavan opettajan kommentit toivat ihan uusia näkökulmia omaan opetustyyliin. En ole esimerkiksi osannut ajatella, kuinka yleiskielen käyttäminen opetustilanteessa on erityisen tärkeää viivästyneen puheen kehityksen omaavien oppilaiden sekä nykypäivänä maahanmuuttajien vuoksi. Myös kysymystekniikan tärkeys nousi esille ihan uudella tavalla.

Tämän vain parin harjoitteluviikon suurin merkitys minulle on se, että mielessäni vahvistui vahva palo opettamiseen. Ilo siitä, että saan kasvattaa omaa opettajapersoonaani imemällä konkariopettajien kokemusta, näkemällä erilaisia luokkia ja oppilaita sekä lisäämällä myös ihan teoriapohjaa. Jossain vaiheessa pelkäsin, oliko opettajaksi opiskeleminen minulle vain "helppo" tie - olinhan jo alakoulusta lähtien ajatellut tulevani isona opettajaksi (niin, tai Hollywood-tähdeksi). Mutta nyt tajusin, miten paljon mie tätä oikeasti haluan. Ihan älyttömän paljon.

Laura