Keraamista muotoilua.

Hieman jälkijunassa tullaan, mutta pakko kertoa maanantaisesta keramiikan tunnista. Itse asiassa keramiikan neljästä tunnista, kun nuo taideaineet tupataan pitämään kerralla hieman pitemmissä pätkissä. Keramiikan kurssi kuuluu kuviksen ainekokonaisuuteen ja jatkuu samantien rakentelun kurssilla.

Meillähän ei oteta tätä vakavasti!

 Kurssin aluksi meidän tuli valita jokin kulttuuri tai ajanjakso, jonka pohjalta teemme pienen esitelmän sekä keramiikan ja rakentelun työt. Teemme savisen "matkakumppanin" eli esimerkiksi jonkin kulttuurin tärkeän eläimen pään tai olennon, saviastian sekä rakentelemme esimerkiksi naamion tai kulttuuriin kuuluvan esineen tai vaikka rakennuksen.
Mie valitsin maori-kulttuurin, koska kaukaisuudessaan se on minua aina kiehtonut. Tietoa kulttuurista löytyy ainakin netistä ihan älyttömän huonosti, joten paremminkin olisi voinut valita. Vaan enköhän mie jonkinlaista triviaa löydä. Jonnalla valinta osui Kiinaan ja ensimmäisenä työnään Jonna teki eräänlaisen lohikäärmeen pään. Ja kuten kuvasta huomaa, tarkkuutta vaaditaan!

Mie otin varman päälle, ja valitsin eläimekseni jo sukupuuttoon kuolleen moa-linnun. Kukaan ei voi ainakaan todistaa, etteikö moa olisi näyttänyt juuri siltä kuin millaseksi mie sen muovailen! Alku oli taas hieman totuttelua ja itsensä sparraamista, kuten edellisilläkin kuviksen tunneilla. "Mie pystyn tähän!"-ajattelua tarvitaan, kun tehdään uusia ja erilaisia asioita. Innostuneena tekaisin linnun nokasta rytmikampeksen tekemällä sen ontoksi ja pyörittelemällä nokan sisälle pienen pieniä savikuulia. Uunin jälkeen nähdään, miten moan nokka kilisee.

Tunti tosin aloitettiin tekemällä niin sanottu rytmimuna, jotta tekniikka tuli kaikille varmasti tutuksi. Se olikin kyllä hyvä, koska yksinkertainen aloitustyö saa aina mielikuvituksen liikkeelle ja oikean työn aloittaminen helpottuu. Munaan pystyi testaamaan itselle sopivan muovailutavan sekä sopivat koristelutekniikat.
Ja hauskaahan meillä taas oli, kun työn touhussa arvailimme, mitä muiden työt esittävät. Ainakin luokkamme varttuneimpaan ikään ehtineen miehen intiaanitoteemi hervottomuutta. Tällaiset maanantait ovat oikeita piristysruiskeita!

-Laura