Tämän viikon maanantaina eli samoin tein joululoman jälkeen hipsimme yliopiston sijaan toiselle puolelle tietä ala-Norssille (Oulun Normaalikoulun alakoululle). Alkoi kahden viikon harjoittelujakso, joka onkin meidän ensimmäinen muistini mukaan kolmesta harjoittelusta. Ensimmäisessä harjoittelussa painopiste on luokan oppilaiden seuraamisessa ja havaintojen tekemisessä - ei niinkään opettamisessa tai luokan oman opettajan avustamisessa. Ennen harjoittelua suunnittelimme yksin tai pareittain (tai meidän tapauksessa kolmen hengen ryhmässä) havainnointotehtävän, jonka asettamaa kysymystä selvitämme harjoittelun aikana. Meidän ryhmää kiinnostaa, miten oppilaat reagoivat, jos he eivät ymmärrä jotakin asiaa tai tehtävänantoa. Kysyvätkö he samantien (ja jos kysyvät, millä tavoin) tai hiljenevätkö he tai toimivatko jollain muulla tavalla.
Edellisen viikon torstaina eli aivan älyttömän ajoissa saimme sähköpostia, josta selvisi, että me Jonnan kanssa olemma samassa luokassa harjoittelemassa. Ja vielä ykkösluokassa! Pienessä mielessäni olin elättänyt toivetta harjoittelusta alkuopetuksessa, koska se on minua jossakin vaiheessa kiinnostanut sivuaineena.
Eräs nuori herra kysyi, että kenet me ollaan lahjottu, jotta päästiin Jonnan kanssa samalle luokalle. Sen kun tietäisi itsekin! Mutta joka tapauksessa, tämä sattuma voi helpottaa raportin tekoa (JES!) ja tuoda myös uusia näkökulmia, kun kaksi erilaista ihmistä tarkkailee omin silmin samaa luokkaa.
Innostus ja kiinnostus tätä harjoittelua kohtaan on kasvanut parin päivän aikana vain enemmän ja enemmän. Lehtorin opetustapa on ihastuttavan erilainen aiempiin kokemuksiimme verrattuna, joten uutta ainakin opitaan.
Oikiaa asiaa ja enemmän hieman myöhäsemmin!
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti